Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Mit Folk! vend dine Øren til min Lære, bøjer eders Øren til min Munds Tale!
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Jeg vil oplade min Mund med Ordsprog, jeg vil udgyde mørke Taler fra fordums Tid,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
dem, som vi have hørt og vide, og vore Fædre have fortalt os.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Dette ville vi ikke dølge for deres Børn, for den Slægt, som kommer herefter, men forkynde Herrens megen Pris og hans Styrke og hans underfulde Gerninger, som han har gjort.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Han oprettede et Vidnesbyrd i Jakob og satte en Lov i Israel, i hvilken han bød vore Fædre at kundgøre dem for deres Børn,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
paa det den Slægt, som kom herefter, de Børn, som skulde fødes, kunde vide det, at de kunde staa op og fortælle det for deres Børn,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
og at de maatte sætte deres Haab paa Gud og ikke glemme Guds Gerninger, men bevare hans Bud;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
og at de ikke skulde vorde som deres Fædre, en modvillig og genstridig Slægt, en Slægt, som ikke beredte sit Hjerte, og hvis Aand ikke holdt trofast ved Gud.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Efraims Børn vare rustede Bueskytter, men svigtede paa Stridens Dag.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
De holdt ikke Guds Pagt og vægrede sig ved at vandre i hans Lov.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Og de glemte hans Gerninger og hans underfulde Ting, som han havde ladet dem se.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
For deres Fædre havde han gjort Undere i Ægyptens Land, paa Zoans Mark.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Han adskilte Havet og lod dem gaa igennem og optaarnede Vandet som en Dynge.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Og han ledede dem om Dagen ved Skyen og den ganske Nat ved Ildens Lys.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Han kløvede Klipper i Ørken og gav dem at drikke som af store Dyb.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Og han lod Bække strømme frem af Klippen og lod Vand rinde ned som Floder.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Men de bleve endnu ved med at synde imod ham, med at være genstridige imod den Højeste i Ørken.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Og de fristede Gud i deres Hjerte, saa at de begærede Mad for deres Lyst.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Og de talte imod Gud; de sagde: Mon Gud kan berede et Bord i Ørken?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Se, han har slaget Klippen, saa at der flød Vand, og Bækkene løb over; mon han og kan give Brød; mon han kan skaffe Kød for sit Folk?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Derfor, da Herren hørte det, blev han fortørnet; og en Ild optændtes imod Jakob, og en Vrede opkom imod Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
fordi de ikke troede paa Gud og ikke forlode sig paa hans Frelse.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Og han bød Skyerne heroventil og oplod Himlenes Døre.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
Og han lod Man regne paa dem til at æde og gav dem Himmelkorn.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Hver aad de stærkes Brød; han sendte dem Mad til Mættelse.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Han lod Østenvejr fare frem under Himmelen og førte Søndenvejr frem ved sin Styrke.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Og han lod Kød regne ned over dem som Støv og flyvende Fugle som Havets Sand.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Og han lod dem falde midt i sin Lejr, trindt omkring sine Boliger.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Og de aade og bleve saare mætte; han tilførte dem det, som de havde faaet Lyst til.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
De havde ikke styret deres Lyst, deres Mad var endnu i deres Mund:
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Da opsteg Guds Vrede imod dem, og han ihjelslog nogle iblandt de kraftigste af dem; og han nedslog de unge Mænd i Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Med alt det syndede de endnu og troede ikke paa hans underfulde Gerninger.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Derfor lod han deres Dage svinde hen i Forfængelighed og deres Aar i Forskrækkelse.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Naar han slog dem ihjel, da søgte de ham, og de vendte om og søgte Gud aarle.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Og de kom i Hu, at Gud var deres Klippe, og Gud, den Højeste, deres Genløser.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Men de talte slesk for ham med deres Mund og løj for ham med deres Tunger.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Men deres Hjerte var ikke fast med ham, og de bleve ikke bestandige i hans Pagt.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Dog, han er barmhjertig, han soner Misgerning og fordærver ikke; han vendte sin Vrede mangfoldige Gange bort fra dem og lod ej sin Harme helt bryde frem.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Og han kom i Hu, at de vare Kød, et Aandepust, som farer hen og ej kommer tilbage.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Hvor tit vare de genstridige imod ham i Ørken, bedrøvede ham i de øde Steder.
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Og de fristede Gud paany og mestrede den Hellige i Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
De kom ikke hans Haand i Hu paa den Dag, da han udløste dem af Nød;
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
da han satte sine Tegn i Ægypten og sine Undere paa Zoans Mark;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
da han forandrede deres Floder til Blod og deres Strømme, saa at de ikke kunde drikke af dem;
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
og han sendte alle Haande Utøj paa dem, som aad dem, og Frøer, som voldte dem Fordærvelse;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
og han gav Kornormen deres Grøde og Græshoppen deres Arbejde;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
han slog deres Vintræer med Hagelen og deres Morbærtræer med Isstykker;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
og han overantvordede deres Dyr til Hagelen og deres Kvæg til Lynene;
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
han sendte sin grumme Vrede paa dem, Harme og Fortørnelse og Angest, en Sending af Ulykkesbud;
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
han banede Vej for sin Vrede, han sparede ikke deres Sjæl fra Døden, og han overantvordede deres Liv til Pesten;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
og han slog alle førstefødte i Ægypten, Kraftens Førstegrøde i Kams Telte;
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
men sit Folk lod han drage ud som Faareflokken og førte dem i Ørken som Hjorden;
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
og han ledede dem tryggelig, at de ikke flygtede; men Havet skjulte deres Fjender.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Og han førte dem til sin Helligheds Landemærke, til dette Bjerg, som hans højre Haand havde forhvervet;
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
og han uddrev Hedningerne for deres Ansigt og lod disses Land tilfalde dem som Arvedel; og han lod Israels Stammer bo i deres Telte.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Men de fristede Gud, den Højeste, og vare genstridige imod ham og agtede ikke paa hans Vidnesbyrd.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Og de vendte sig bort og bleve troløse som deres Fædre, de sloge tilbage som en falsk Bue.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Og de opirrede ham ved deres Høje og gjorde ham nidkær ved deres udskaarne Billeder.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Der Gud det hørte, da blev han fortørnet, og han foragtede Israel saare.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Han forlod Boligen i Silo, det Paulun, som han havde sat til at bo udi iblandt Menneskene.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Og han gav sin Magt i Fangenskab og sin Herlighed i Fjendens Haand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Og han overantvordede sit Folk til Sværd og fortørnedes paa sin Arv.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Ild fortærede deres unge Mandskab, og deres Jomfruer fik ingen Brudesang.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Deres Præster faldt for Sværdet, og deres Enker begræd dem ikke.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Da opvaagnede Herren som en sovende, som en Helt, der jubler af Vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Og han slog sine Fjender tilbage, han gjorde dem en evig Skam.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Og han forkastede Josefs Telt og udvalgte ikke Efraims Stamme;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
men han udvalgte Judas Stamme, Zions Bjerg, som han elskede.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Og han byggede sin Helligdom lig Højderne, lig Jorden, hvilke han har grundfæstet evindelig.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Og han udvalgte David, sin Tjener, og tog ham fra Faarestierne;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
fra Faarene, som gave Die, lod han ham komme at vogte Jakob sit Folk og Israel sin Arv.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Og han vogtede dem efter sit Hjertes Oprigtighed og ledede dem med forstandig Haand.
