Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Vyučující, Azafovi. Pozoruj, lide můj, zákona mého, nakloňte uší svých k slovům úst mých.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Otevru v podobenství ústa svá, vypravovati budu přípovídky starobylé.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Co jsme slýchali i poznali, a co nám otcové naši vypravovali,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Nezatajíme toho před syny jejich, kteříž budoucím potomkům svým vypravovati budou chvály Hospodinovy, ano i moc jeho a divné skutky jeho, kteréž činil.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Neboť jest vyzdvihl svědectví v Jákobovi, a zákon vydal v Izraeli, což přikázal otcům našim, aby v známost uvodili synům svým,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Aby to poznal věk potomní, synové, kteříž se zroditi měli, a ti povstanouce, aby vypravovali dítkám svým,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Aby pokládali v Bohu naději svou, a nezapomínali se na skutky Boha silného, ale ostříhali přikázaní jeho,
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Aby nebývali jako otcové jejich, pokolení zpurné a protivné, národ, kterýž nenapravil srdce svého, a nebyl věrný Bohu silnému duch jeho.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Jako synové Efraim zbrojní, ač uměle z lučiště stříleli, však v čas boje zpět se obrátili,
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Nebo neostříhali smlouvy Boží, a v zákoně jeho zpěčovali se choditi.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Zapomenuli se na činy jeho, a na divné skutky jeho, kteréž jim ukázal.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Před otci jejich činil divy v zemi Egyptské, na poli Soan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Rozdělil moře, a převedl je; učinil, aby stály vody jako hromada.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Vedl je ve dne v oblace, a každé noci v jasném ohni.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Protrhl skály na poušti, a napájel je jako z propastí velikých.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Vyvedl potoky z skály, a učinil, aby vody tekly jako řeky.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
A však vždy přičíněli hříchů proti němu, a popouzeli Nejvyššího na poušti.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
A pokoušeli Boha silného v srdci svém, žádajíce pokrmu podlé líbosti své.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
A mluvili proti Bohu, řkouce: Zdaliž bude moci Bůh silný připraviti stůl na této poušti?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Aj, udeřilť jest v skálu, a tekly vody, a řeky se rozvodnily. Zdali také bude moci dáti chleba? Zdali nastrojí masa lidu svému?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
A protož uslyšav Hospodin, rozhněval se, a oheň zažžen jest proti Jákobovi, a prchlivost vstoupila na Izraele,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Proto že se nedověřili Bohu, a neměli naděje v spasení jeho,
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Ačkoli rozkázal oblakům shůry, a průduchy nebeské otevřel,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
A dštil na ně mannou ku pokrmu, a obilé nebeské dával jim.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Chléb mocných jedl člověk, seslal jim pokrmů do sytosti.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Obrátil vítr východní u povětří, a přivedl mocí svou vítr polední.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
I dštil na ně masem jako prachem, a ptactvem pernatým jako pískem mořským.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Spustil je do prostřed vojska jejich, a všudy vůkol stanů jejich.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
I jedli, a nasyceni jsou hojně, a dal jim to, čehož žádali.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Ještě nevyplnili žádosti své, ještě pokrm byl v ústech jejich,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
A v tom prchlivost Boží připadla na ně, a zbil tučné jejich, a přední Izraelské porazil.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
S tím se vším vždy ještě hřešili, a nevěřili předivným skutkům jeho.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
A protož dopustil na ně, že marně skonali dny své, a léta svá s chvátáním.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Když je hubil, jestliže ho hledali, a zase k Bohu silnému hned na úsvitě se navraceli,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Rozpomínajíce se na to, že Bůh byl skála jejich, a Bůh silný nejvyšší vykupitel jejich:
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
(Ačkoli mu s pochlebenstvím mluvili ústy svými, a jazykem svým lhali jemu.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
A srdce jejich nebylo upřímé před ním, aniž se věrně měli v smlouvě jeho),
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
On jsa milosrdný, odpouštěl nepravosti jejich, a nezahladil jich; častokrát odvracel hněv svůj, a nevzbuzoval vší zůřivosti své.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Nebo pamatoval, že jsou tělo, vítr, kterýž odchází, a nenavracuje se zase.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Kolikrát jsou ho dráždili na poušti, a k bolesti přivodili na pustinách.
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Týž i týž navracujíce se, pokoušeli Boha silného, a svatému Izraelskému cíle vyměřovali.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Nepamatovali na moc jeho, a na ten den, v kterémž je vysvobodil z ssoužení,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Když činil v Egyptě znamení svá, a zázraky své na poli Soan,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Když obrátil v krev řeky a potoky jejich, tak že jich píti nemohli.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Dopustil na ně směsici žížal, aby je žraly, a žáby, aby je hubily.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
A dal chroustům úrody jejich, a úsilí jejich kobylkám.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Stloukl krupami réví jejich, a stromy fíkové jejich ledem.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Vydal krupobití na hovada jejich, a na dobytek jejich uhlí řeřavé.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Poslal na ně prchlivost hněvu svého, rozpálení, zůřivost i ssoužení, dopustiv na ně anděly zlé.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Uprostrannil stezku prchlivosti své, neuchoval od smrti duše jejich, ano i na hovada jejich mor dopustil.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
A pobil všecko prvorozené v Egyptě, prvotiny síly v staních Chamových.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Ale lid svůj vyvedl jako ovce, a vodil se s nimi jako s stádem po poušti.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Vodil je v bezpečnosti, tak že nestrašili, nepřátely pak jejich přikrylo moře,
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Až je přivedl ku pomezí svatosti své, na horu tu, kteréž dobyla pravice jeho.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Vyhnav před tváří jejich národy, způsobil to, aby jim na provazec dědictví jejich přišli, a aby přebývala v staních jejich pokolení Izraelská.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Však vždy předce pokoušeli a dráždili Boha nejvyššího, a svědectví jeho neostříhali.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Ale zpět odšedše, převráceně činili, jako i předkové jejich; uchýlili se jako mylné lučiště.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Nebo popouzeli ho výsostmi svými, a rytinami svými k horlení přivedli jej.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Slyšel Bůh, a rozhněval se, a u velikou ošklivost vzal Izraele,
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Tak že opustiv příbytek v Sílo, stánek, kterýž postavil mezi lidmi,
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Vydal v zajetí sílu svou, a slávu svou v ruce nepřítele.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Dal pod meč lid svůj, a na dědictví své se rozhněval.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Mládence jeho sežral oheň, a panny jeho nebyly chváleny.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Kněží jejich od meče padli, a vdovy jejich neplakaly.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Potom pak procítil Pán jako ze sna, jako silný rek, kterýž po víně sobě vykřikuje.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
A ranil nepřátely své po zadu, a u věčné pohanění je vydal.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Ačkoli pak pohrdl stánkem Jozefovým, a pokolení Efraimova nevyvolil,
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Však vyvolil pokolení Judovo, horu Sion, kterouž zamiloval.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
A vystavěl sobě, jako hrad vysoký, svatyni svou, jako zemi, kterouž utvrdil na věky.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
A vyvolil Davida služebníka svého, vzav jej od chlévů stáda.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Když chodil za ovcemi březími, zavedl jej, aby pásl Jákoba, lid jeho, a Izraele, dědictví jeho.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Kterýž pásl je v upřímnosti srdce svého, a zvláštní opatrností rukou svých vodil je.
