Psalmien 77
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
Al Vencedor: para Jedutún: Salmo de Asaf. Con mi voz clamé a Dios, a Dios clamé, y él me escuchó.
2 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
Al Señor busqué en el día de mi angustia; mi llaga desangraba de noche y no cesaba; mi alma no quería consuelo.
3 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
Me acordaba de Dios, y gritaba; me quejaba, y desmayaba mi espíritu. (Selah)
4 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
Tenías los párpados de mis ojos abiertos; estaba yo quebrantado, y no hablaba.
5 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
Consideraba los días desde el principio, los años de los siglos.
6 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
Me acordaba de mis canciones de noche; meditaba con mi corazón, y mi espíritu inquiría.
7 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
¿Desechará el Señor para siempre, y no volverá más a amar?
8 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
¿Se ha acabado para siempre su misericordia? ¿Se ha acabado la palabra suya para generación y generación?
9 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
¿Ha olvidado Dios el tener misericordia? ¿Ha encerrado con ira sus misericordias? (Selah)
10 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
Y dije: Enfermedad mía es ésta; me acordaré de los años de la diestra del Altísimo,
11 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
me acordaba de las obras de JAH; por tanto me acordé de tus maravillas antiguas.
12 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
Y meditaba en todas tus obras, y hablaba de tus hechos.
13 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
Oh Dios, en santidad es tu camino: ¿Qué Dios grande como el Dios nuestro?
14 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
Tú eres el Dios que hace maravillas; tú hiciste notoria en los pueblos tu fortaleza.
15 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
Con tu brazo redimiste a tu pueblo, a los hijos de Jacob y de José. (Selah)
16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
Te vieron las aguas, oh Dios; te vieron las aguas, temieron; y temblaron los abismos.
17 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
Las nubes echaron inundaciones de aguas; tronaron los cielos, y discurrieron tus rayos.
18 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
Anduvo en derredor el sonido de tus truenos; los relámpagos alumbraron el mundo; la tierra se estremeció y tembló.
19 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
En el mar fue tu camino, y tus sendas en las muchas aguas; y tus pisadas no fueron conocidas.
20 Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
Condujiste a tu pueblo como ovejas, por mano de Moisés y de Aarón.
