Psalmien 77
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
Til songmeisteren, for Jedutun; ein salme av Asaf. Eg ropar til Gud, og eg vil skrika; eg ropar til Gud, og han vil venda øyra til meg.
2 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
Den Dagen eg er i naud, søkjer eg Herren, um natti retter eg ut handi, og ho vert ikkje trøytt, mi sjæl vil ikkje lata seg trøysta.
3 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
Eg vil koma Gud i hug og sukka, eg vil tenkja etter, og mi ånd vanmegtast. (Sela)
4 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
Du held augo mine vakande, eg er uroleg og talar ikkje.
5 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
Eg tenkjer på fordoms dagar, på lengst framfarne år.
6 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
Eg vil koma i hug min strengleik um natti, i mitt hjarta vil eg grunda, og mi ånd vil ransaka.
7 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
Vil Herren æveleg støyta burt? vil han ikkje lenger visa nåde?
8 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
Er det for all tid ute med hans miskunn? Hev hans lovnad vorte upp i inkje frå ætt til ætt?
9 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
Hev Gud gløymt å vera nådig? Eller hev han i vreide stengt for sin godhug? (Sela)
10 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
Eg segjer: Dette er mi plåga, det er år frå høgre handi til den Høgste.
11 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
Eg vil forkynna Herrens gjerningar, for eg vil minnast dine under frå fordoms tid.
12 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
Og eg vil tenkja etter alt ditt verk, og på dine store gjerningar vil eg grunda.
13 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
Gud, i heilagdom er din veg, kven er ein gud, stor som Gud?
14 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
Du er den Gud som gjer under; du hev kunngjort din styrke millom folkeslagi.
15 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
Du hev løyst ditt folk ut med velde, borni åt Jakob og Josef. (Sela)
16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
Vatni såg deg, Gud, vatni såg deg og bivra, ja, djupi skalv.
17 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
Skyerne gav vatn, himmelen dunde, ja, dine piler flaug ikring.
18 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
Di tora dunde i kvervelstormen, eldingar lyste upp jordriket, jordi skalv og riste.
19 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
I havet gjekk din veg, og dine stigar gjenom store vatn, og dine fotspor vart ikkje kjende.
20 Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
Du førde ditt folk som ei hjord ved handi åt Moses og Aron.
