Psalmien 77
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
In finem, pro Idithun. Psalmus Asaph. Voce mea ad Dominum clamavi; voce mea ad Deum, et intendit mihi.
2 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
In die tribulationis meæ Deum exquisivi; manibus meis nocte contra eum, et non sum deceptus. Renuit consolari anima mea;
3 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
memor fui Dei, et delectatus sum, et exercitatus sum, et defecit spiritus meus.
4 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
Anticipaverunt vigilias oculi mei; turbatus sum, et non sum locutus.
5 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
Cogitavi dies antiquos, et annos æternos in mente habui.
6 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
Et meditatus sum nocte cum corde meo, et exercitabar, et scopebam spiritum meum.
7 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
Numquid in æternum projiciet Deus? aut non apponet ut complacitior sit adhuc?
8 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
aut in finem misericordiam suam abscindet, a generatione in generationem?
9 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
aut obliviscetur misereri Deus? aut continebit in ira sua misericordias suas?
10 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
Et dixi: Nunc cœpi; hæc mutatio dexteræ Excelsi.
11 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
Memor fui operum Domini, quia memor ero ab initio mirabilium tuorum:
12 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
et meditabor in omnibus operibus tuis, et in adinventionibus tuis exercebor.
13 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
Deus, in sancto via tua: quis deus magnus sicut Deus noster?
14 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
Tu es Deus qui facis mirabilia: notam fecisti in populis virtutem tuam.
15 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
Redemisti in brachio tuo populum tuum, filios Jacob et Joseph.
16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
Viderunt te aquæ, Deus; viderunt te aquæ, et timuerunt: et turbatæ sunt abyssi.
17 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
Multitudo sonitus aquarum; vocem dederunt nubes. Etenim sagittæ tuæ transeunt;
18 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
vox tonitrui tui in rota. Illuxerunt coruscationes tuæ orbi terræ; commota est, et contremuit terra.
19 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
In mari via tua, et semitæ tuæ in aquis multis, et vestigia tua non cognoscentur.
20 Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
Deduxisti sicut oves populum tuum, in manu Moysi et Aaron.
