Psalmien 77
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
I cry out to God; I cry aloud to him, and he hears me.
2 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
Whenever have trouble, I pray to the Lord; all during the night I lift up my hands while I pray, [but] nothing causes me to be comforted.
3 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
When I think about God, I (despair/think that he will never help me); when I meditate about him, I am discouraged.
4 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
[All during the night] he prevents me from sleeping; I am very worried, with the result that I do not know what to say.
5 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
I think about days that have passed; I remember [what happened in] previous years.
6 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
I spend the whole night thinking [about things]; I meditate, and this is what I ask myself:
7 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
“Will the Lord always reject us? Will he never again be pleased with us?
8 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
Has he stopped faithfully loving us? Will he not do for us what he promised to do?
9 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
God promised to be merciful to us; has he forgotten that? Because he is angry [with us], has he decided to not be kind to us?”
10 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
Then I said, “What causes me to be [very] sad is that [it seems that] God, who is greater than any other god, is no longer powerful.”
11 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
[But then], Yahweh, I recall/remember your great deeds; I remember the wonderful things that you did in the past.
12 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
I meditate on all that you have done, and I think about your mighty acts.
13 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
God, everything that you do is holy; there is certainly no god [RHQ] who is great like you are!
14 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
You are God, the one who performs miracles; you showed to people of many people-groups that you are powerful.
15 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
By your power [MTY] you rescued your people [from Egypt]; you saved those who were descendants of Jacob and [his son] Joseph.
16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
[It was as though] the waters [of the Red Sea] saw you and became very afraid, and even the deepest part of the water shook.
17 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
Rain poured down from the clouds [PRS]; it thundered [very loudly] [PRS], and lightning flashed in all directions.
18 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
Thunder crashed in the whirlwind, and lightning (lit up/flashed across) the entire sky [HYP]; the earth shook violently [DOU].
19 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
[Then] you walked through the sea on a path that you made through the deep water, but your footprints could not be seen.
20 Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
You led your people like [a shepherd leads his] flock [of sheep], while Moses and Aaron were the leaders [of your people].
