Psalmien 77
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
Zborovođi. Po Jedutunu. Asafov. Psalam. Glasom svojim Bogu vapijem, glas mi se Bogu diže i on me čuje.
2 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
U dan nevolje tražim Gospodina, noću mi se ruka neumorno pruža k njemu, ne može se utješit' duša moja.
3 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
Spominjem se Boga i uzdišem; kad razmišljam, daha mi nestane.
4 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
Vjeđe moje držiš, potresen sam, ne mogu govoriti.
5 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
Mislim na drevne dane i sjećam se davnih godina;
6 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
razmišljam noću u srcu, mislim, i duh moj ispituje:
7 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
“Hoće li Gospodin odbaciti zauvijek i hoće li ikad još biti milostiv?
8 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
Je li njegova dobrota minula zauvijek, njegovo obećanje propalo za sva pokoljenja?
9 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
Zar Bog je zaboravio da se smiluje, ili je gnjevan zatvorio smilovanje svoje?”
10 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
I govorim: “Ovo je bol moja: promijenila se desnica Višnjega.”
11 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
Spominjem se djela Jahvinih, sjećam se tvojih pradavnih čudesa.
12 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
Promatram sva djela tvoja, razmatram ono što si učinio.
13 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
Svet je tvoj put, o Bože: koji je bog tako velik kao Bog naš?
14 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
Ti si Bog koji čudesa stvaraš, na pucima si pokazao silu svoju.
15 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
Mišicom si izbavio narod svoj, sinove Jakovljeve i Josipove.
16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
Vode te ugledaše, Bože, ugledaše te vode i ustuknuše, bezdani se uzburkaše.
17 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
Oblaci prosuše vode, oblaci zatutnjiše gromom i tvoje strijele poletješe.
18 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
Grmljavina tvoja u vihoru zaori, munje rasvijetliše krug zemaljski, zemlja se zatrese i zadrhta.
19 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
Kroz more put se otvori tebi i tvoja staza kroz vode goleme, a tragova tvojih nitko ne vidje.
20 Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
Ti si svoj narod vodio kao stado rukama Mojsija i Arona.
