Psalmien 75

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.

Asafa dziesma, dziedātāju vadonim, dziedama, pēc: „nesamaitā!“Mēs Tev pateicamies, Dievs, mēs pateicamies, ka Tavs vārds ir it tuvu; Tavi brīnumi top slavēti.

2 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

„Kad Es īsto laiku pratīšu, tad Es it taisni tiesāšu.

3 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." (Sela)

Zeme un visi viņas iedzīvotāji trīc, bet Es viņas pīlārus esmu stiprinājis.“(Sela.)

4 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

Es sacīju uz tiem lielīgiem: nelielāties; un uz tiem bezdievīgiem: nelepojaties ar varu;

5 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

Nelielāties ar varu, un nerunājiet tik pārgalvīgi.

6 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

Ka (nekāds palīgs nenāks) nedz no rīta puses, nedz no vakara puses, nedz no tuksneša kalniem.

7 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

Bet Dievs ir soģis, kas citu pazemo un citu paaugstina.

8 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

Jo Tam Kungam biķeris ir rokā, kur stiprs vīns papilnam iejaukts, un Viņš dod no tā dzert; bet visiem bezdievīgiem virs zemes būs dzert un izsūkt tās mieles.

9 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

Bet es to pasludināšu mūžīgi, es dziedāšu Jēkaba Dievam,

10 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

Un salauzīšu visiem bezdievīgiem galvas, ka taisniem galvas top paaugstinātas.