Psalmien 75

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.

A karmesternek. Ne ronts szerint. Zsoltár Ászáftól. Ének. Hálát adtunk neked, Isten, hálát adtunk; hisz közel a neved: elbeszélték csodatotteidet.

2 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

Midőn kitűzöm a határidőt, én egyenességgel ítélek.

3 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." (Sela)

Megbomlanak a föld és minden lakói, én megszilárdítottam oszlopait. Széla.

4 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

Mondtam a kevélykedőknek: ne kevélykedjetek és a gonoszoknak: ne emeljetek szarvat;

5 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

ne emeljétek a magasba szarvatokat, ne beszéljetek nyakasan daczosat!

6 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

Mert nem keletről és nyugatról, se nem puszta felől van emelkedés;

7 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

hanem Isten a bíró: ezt lealázza és amazt fölemeli.

8 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

Mert serleg van az Örökkévaló kezében és habzik a bor – telve itallal s abból csurgat: bizony a seprűjét szívják, isszák mind a föld gonoszai.

9 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

De én örökké hirdetem; hadd zengek Jákób Istenének.

10 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

És a gonoszok szarvait mind levágom, emelkedjenek az igaznak szarvai.