Psalmien 75

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.

Til Sangmesteren. Al-tasjhet. En Salme af Asaf. En Sang.

2 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

Vi takker dig, Gud, vi takker dig; de, der paakalder dit Navn, fortæller dine Undere.

3 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." (Sela)

»Selv om jeg udsætter Sagen, dømmer jeg dog med Retfærd;

4 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

vakler end Jorden og alle, som bor derpaa, har jeg dog grundfæstet dens Støtter.« (Sela)

5 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

Til Daarerne siger jeg: »Vær ej Daarer!« og til de gudløse: »Løft ej Hornet,

6 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

løft ikke eders Horn mod Himlen, tal ikke med knejsende Nakke!«

7 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

Thi hverken fra Øst eller Vest kommer Hjælp, ej heller fra Ørk eller Bjerge.

8 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

Nej, den, som dømmer, er Gud, han nedbøjer en, ophøjer en anden.

9 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

Thi i HERRENS Haand er et Bæger med skummende, krydret Vin, han skænker i for een efter een, selv Bærmen drikker de ud; alle Jordens gudløse drikker.

10 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

Men jeg skal juble evindelig, lovsynge Jakobs Gud; alle de gudløses Horn stødes af, de retfærdiges Horn skal knejse!