Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
Intellectus Asaph. Ut quid Deus repulisti in finem: iratus est furor tuus super oves pascuæ tuæ?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Memor esto congregationis tuæ, quam possedisti ab initio. Redemisti virgam hereditatis tuæ: mons Sion, in quo habitasti in eo.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Leva manus tuas in superbias eorum in finem: quanta malignatus est inimicus in sancto!
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Et gloriati sunt qui oderunt te: in medio solemnitatis tuæ. Posuerunt signa sua, signa:
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
et non cognoverunt sicut in exitu super summum. Quasi in silva lignorum securibus
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
exciderunt ianuas eius in idipsum: in securi, et ascia deiecerunt eam.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
Incenderunt igni Sanctuarium tuum: in terra polluerunt tabernaculum nominis tui.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
Dixerunt in corde suo cognatio eorum simul: quiescere faciamus omnes dies festos Dei a terra.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
Signa nostra non vidimus, iam non est propheta: et nos non cognoscet amplius.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
Usquequo Deus improperabit inimicus: irritat adversarius nomen tuum in finem?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Ut quid avertis manum tuam, et dexteram tuam, de medio sinu tuo in finem?
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
Deus autem rex noster ante sæcula: operatus est salutem in medio terræ.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
Tu confirmasti in virtute tua mare: contribulasti capita draconum in aquis.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
Tu confregisti capita draconis: dedisti eum escam populis Æthiopum.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
Tu dirupisti fontes, et torrentes: tu siccasti fluvios Ethan.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
Tuus est dies, et tua est nox: tu fabricatus es auroram et solem.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
Tu fecisti omnes terminos terræ: æstatem et ver tu plasmasti ea.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Memor esto huius, inimicus improperavit Domino: et populus insipiens incitavit nomen tuum.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
Ne tradas bestiis animas confitentes tibi, et animas pauperum tuorum ne obliviscaris in finem.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Respice in testamentum tuum: quia repleti sunt, qui obscurati sunt terræ domibus iniquitatum.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
Ne avertatur humilis factus confusus: pauper et inops laudabunt nomen tuum.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Exurge Deus, iudica causam tuam: memor esto improperiorum tuorum, eorum quæ ab insipiente sunt tota die.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Ne obliviscaris voces inimicorum tuorum: superbia eorum, qui te oderunt, ascendit semper.
