Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
Maschil of Asaph. O God, why hast thou cast us off for ever? why doth thy anger smoke against the sheep of thy pasture?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Remember thy congregation, which thou hast purchased of old; the rod of thy inheritance, which thou hast redeemed; this mount Zion, in which thou hast dwelt.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Lift up thy feet to the perpetual desolations; even all that the enemy hath done wickedly in the sanctuary.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Thy enemies roar in the midst of thy congregations; they set up their banners for signs.
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
A man was famous according as he had lifted up axes upon the thick trees.
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
But now they break down its carved work at once with axes and hammers.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
They have cast fire into thy sanctuary, they have defiled by casting down the dwelling place of thy name to the ground.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
We see not our signs: there is no more any prophet: neither is there among us any that knoweth how long.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme thy name for ever?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Why withdrawest thou thy hand, even thy right hand? pluck it out of thy bosom.
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
For God is my King of old, working salvation in the midst of the earth.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
Thou didst divide the sea by thy strength: thou didst break the heads of the dragons in the waters.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
Thou didst break the head of leviathan in pieces, and didst give him to be food to the people inhabiting the wilderness.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
Thou didst cleave the fountain and the flood: thou didst dry up mighty rivers.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
The day is thine, the night also is thine: thou hast prepared the light and the sun.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
Thou hast set all the borders of the earth: thou hast made summer and winter.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Remember this, the enemy hath reproached, O LORD, and the foolish people have blasphemed thy name.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
O deliver not the soul of thy turtledove to the multitude of the wicked: forget not the congregation of thy poor for ever.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Have respect to the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise thy name.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Arise, O God, plead thy own cause: remember how the foolish man reproacheth thee daily.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Forget not the voice of thy enemies: the tumult of those that rise against thee increaseth continually.
