Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
Maschil of Asaph. O God, why hast thou cast [us] off for ever? why doth thine anger smoke against the sheep of thy pasture?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Remember thy congregation, which thou hast purchased of old, which thou hast redeemed to be the tribe of thine inheritance; [and] mount Zion, wherein thou hast dwelt.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Lift up thy feet unto the perpetual ruins, all the evil that the enemy hath done in the sanctuary.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Thine adversaries have roared in the midst of thine assembly; they have set up their ensigns for signs.
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
They seemed as men that lifted up axes upon a thicket of trees.
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
And now all the carved work thereof together they break down with hatchet and hammers.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
They have set thy sanctuary on fire; they have profaned the dwelling place of thy name even to the ground.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
They said in their heart, Let us make havoc of them altogether: they have burned up all the synagogues of God in the land.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
We see not our signs: there is no more any prophet; neither is there among us any that knoweth how long.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
How long, O God, shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme thy name for ever?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Why drawest thou back thy hand, even thy right hand? [pluck it] out of thy bosom [and] consume [them].
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
Yet God is my King of old, working salvation in the midst of the earth.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
Thou didst divide the sea by thy strength: thou brakest the heads of the dragons in the waters.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
Thou brakest the heads of leviathan in pieces, thou gavest him to be meat to the people inhabiting the wilderness.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
Thou didst cleave fountain and flood: thou driedst up mighty rivers.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
The day is thine, the night also is thine: thou hast prepared the light and the sun.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
Thou hast set all the borders of the earth: thou hast made summer and winter.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Remember this, that the enemy hath reproached, O LORD, and that foolish people have blasphemed thy name.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
O deliver not the soul of thy turtle-dove unto the wild beast: forget not the life of thy poor for ever.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Have respect unto the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of violence.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise thy name.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Arise, O God, plead thine own cause: remember how the foolish man reproacheth thee all the day.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Forget not the voice of thine adversaries: the tumult of those that rise up against thee ascendeth continually.
