Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
A maskil of Asaph. Why, O God, have you spurned us forever? Why smokes your wrath against the sheep of your pasture?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Remember the community you purchased of old to become by redemption the tribe of your heritage, Zion, the mountain you made your home.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Rouse yourself, visit its ruins complete. In the temple the foe has made havoc of all things.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Like lions your enemies roared through your house, replacing our symbols by signs of their own,
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
hacking, like woodsmen who lift axes on thickets of trees,
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
smashing with hatchets and hammers all of its carved work together.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
They have set your temple on fire, to the very ground they have outraged the place where lives your name.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
They have said in their heart, “Let us utterly crush them.” They have burned all the houses of God in the land.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
No symbol of ours do we see any more: no prophet is there any more, none is with us who knows how long.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
How long, O God, is the foe to insult? Shall the enemy spurn your name forever?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Why, O Lord, do you hold back your hand, why keep your right hand in the folds of your robe?
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
Yet God is our king from the ancient days, in the midst of the earth working deeds of salvation.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
It was you who did cleave the sea by your might, and shatter the heads of the ocean monsters.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
It was you who did crush many-headed Leviathan, and give him as food to the beasts of the wilderness.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
It was you who did cleave the fountains and torrents; it was you who did dry the perennial streams.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
Yours is the day; yours, too, is the night, it was you who did establish the sun and the star.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
It was you who did fix all the borders of earth: summer and winter it’s you who have made them.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Yet, for all this, the foe has insulted you, Lord, and a nation of fools has reviled your name.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
Do not give your dove to the beasts, do not forget your afflicted forever.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Look to the sleek ones – how full they are: the dark places of earth are the dwellings of violence.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
O let not the downtrodden turn back ashamed: let the poor and the needy sing praise to your name.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Arise, God, and defend your cause: remember how fools all the day insult you.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Do not forget the uproar of your enemies, the din of your foes that ascends evermore.
