< Psalmien 74 >

1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
[A contemplation by Asaph.] God, why have you rejected us forever? Why does your anger smolder against the sheep of your pasture?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Remember your congregation, which you purchased of old, which you have redeemed to be the tribe of your inheritance; Mount Zion, in which you have lived.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Lift up your feet to the perpetual ruins, all the evil that the enemy has done in the sanctuary.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Your adversaries have roared in the midst of your assembly. They have set up their standards as signs.
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
They behaved like men wielding axes, cutting through a thicket of trees.
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
Now they break all its carved work down with hatchet and hammers.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
They have burned your sanctuary to the ground. They have profaned the dwelling place of your Name.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
They said in their heart, "We will crush them completely." They have burned up all the places in the land where God was worshiped.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
We see no miraculous signs. There is no longer any prophet, neither is there among us anyone who knows how long.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
How long, God, shall the enemy mock? Shall the enemy blaspheme your name forever?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Why do you draw back your hand, even your right hand? Take it out of your pocket and consume them.
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
Yet God is my King from long ago, working salvation in the midst of the earth.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
You divided the sea by your strength. You broke the heads of the sea monsters in the waters.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
You broke the heads of Leviathan in pieces. You gave him as food to people and desert creatures.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
You opened up spring and stream. You dried up mighty rivers.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
The day is yours, the night is also yours. You have prepared the light and the sun.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
You have set all the boundaries of the earth. You have made summer and winter.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Remember this, that the enemy has mocked you, LORD. Foolish people have blasphemed your name.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
Do not deliver the soul of your dove to wild beasts. Do not forget the life of your poor forever.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Honor your covenant, for haunts of violence fill the dark places of the earth.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
Do not let the oppressed return ashamed. Let the poor and needy praise your name.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Arise, God. Plead your own cause. Remember how the foolish man mocks you all day.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Do not forget the voice of your adversaries. The tumult of those who rise up against you ascends continually.

< Psalmien 74 >