Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
O God, why have you cast us off for ever? why does your anger smoke against the sheep of your pasture?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Remember your congregation, which you have purchased of old; the rod of your inheritance, which you have redeemed; this mount Zion, wherein you have dwelled.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Lift up your feet to the perpetual desolations; even all that the enemy has done wickedly in the sanctuary.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Your enemies roar in the middle of your congregations; they set up their ensigns for signs.
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
A man was famous according as he had lifted up axes on the thick trees.
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
But now they break down the carved work thereof at once with axes and hammers.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
They have cast fire into your sanctuary, they have defiled by casting down the dwelling place of your name to the ground.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
We see not our signs: there is no more any prophet: neither is there among us any that knows how long.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme your name for ever?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Why withdraw you your hand, even your right hand? pluck it out of your bosom.
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
For God is my King of old, working salvation in the middle of the earth.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
You did divide the sea by your strength: you brake the heads of the dragons in the waters.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
You brake the heads of leviathan in pieces, and gave him to be meat to the people inhabiting the wilderness.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
You did split the fountain and the flood: you dried up mighty rivers.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
The day is yours, the night also is yours: you have prepared the light and the sun.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
You have set all the borders of the earth: you have made summer and winter.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Remember this, that the enemy has reproached, O LORD, and that the foolish people have blasphemed your name.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
O deliver not the soul of your turtledove to the multitude of the wicked: forget not the congregation of your poor for ever.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Have respect to the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise your name.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Arise, O God, plead your own cause: remember how the foolish man reproaches you daily.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Forget not the voice of your enemies: the tumult of those that rise up against you increases continually.
