Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
Maschil of Asaph. Why, O God, hast Thou cast us off for ever? Why doth Thine anger smoke against the flock of Thy pasture?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Remember Thy congregation, which Thou hast gotten of old, which Thou hast redeemed to be the tribe of Thine inheritance; and mount Zion, wherein Thou hast dwelt.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Lift up Thy steps because of the perpetual ruins, even all the evil that the enemy hath done in the sanctuary.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Thine adversaries have roared in the midst of Thy meeting-place; they have set up their own signs for signs.
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
It seemed as when men wield upwards axes in a thicket of trees.
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
And now all the carved work thereof together they strike down with hatchet and hammers.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
They have set Thy sanctuary on fire; they have profaned the dwelling-place of Thy name even to the ground.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
They said in their heart: 'Let us make havoc of them altogether'; they have burned up all the meeting-places of God in the land.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
We see not our signs; there is no more any prophet; neither is there among us any that knoweth how long.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
How long, O God, shall the adversary reproach? Shall the enemy blaspheme Thy name for ever?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Why withdrawest Thou Thy hand, even Thy right hand? Draw it out of Thy bosom and consume them.
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
Yet God is my King of old, working salvation in the midst of the earth.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
Thou didst break the sea in pieces by Thy strength; Thou didst shatter the heads of the sea-monsters in the waters.
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
Thou didst crush the heads of leviathan, Thou gavest him to be food to the folk inhabiting the wilderness.
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
Thou didst cleave fountain and brook; Thou driedst up ever-flowing rivers.
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
Thine is the day, Thine also the night; Thou hast established luminary and sun.
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
Thou hast set all the borders of the earth; Thou hast made summer and winter.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Remember this, how the enemy hath reproached the LORD, and how a base people have blasphemed Thy name.
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
O deliver not the soul of Thy turtle-dove unto the wild beast; forget not the life of Thy poor for ever.
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Look upon the covenant; for the dark places of the land are full of the habitations of violence.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
O let not the oppressed turn back in confusion; let the poor and needy praise Thy name.
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Arise, O God, plead Thine own cause; remember Thy reproach all the day at the hand of the base man.
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
Forget not the voice of Thine adversaries, the tumult of those that rise up against Thee which ascendeth continually.
