Psalmien 74
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
(En maskil af Asaf.) Hvorfor har du, Gud, stødt os bort for evig, hvi ryger din Vrede mod Hjorden, du røgter?
2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
Kom din Menighed i Hu, som du fordum vandt dig, - du udløste den til din Ejendoms Stamme - Zions Bjerg, hvor du har din Bolig.
3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
Løft dine Fjed til de evige Tomter: Fjenden lagde alt i Helligdommen øde.
4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
Dine Fjender brøled i dit Samlingshus, satte deres Tegn som Tegn deri.
5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
Det så ud, som når man løfter Økser i Skovens Tykning.
6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
Og alt det udskårne Træværk der! De hugged det sønder med Økse og Hammer.
7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
På din Helligdom satte de Ild, de skændede og nedrev dit Navns Bolig.
8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
De tænkte: "Til Hobe udrydder vi dem!" De brændte alle Guds Samlingshuse i Landet.
9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
Vore Tegn, dem ser vi ikke, Profeter findes ej mer; hvor længe, ved ingen af os.
10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
Hvor længe, o Gud, skal vor Modstander smæde, Fjenden blive ved at håne dit Navn?
11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
Hvorfor holder du din Hånd tilbage og skjuler din højre i Kappens Fold?
12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
Vor Konge fra fordums Tid er dog Gud, som udførte Frelsens Værk i Landet.
13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
Du kløvede Havet med Vælde, knuste på Vandet Dragernes Hoved;
14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
du søndrede Hovederne på Livjatan og gav dem som Æde til Ørkenens Dyr;
15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
Kilde og Bæk lod du vælde frem, du udtørred stedseflydende Strømme;
16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
din er Dagen, og din er Natten, du grundlagde Lys og Sol,
17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
du fastsatte alle Grænser på Jord, du frembragte Sommer og Vinter.
18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
Kom i Hu, o HERRE, at Fjenden har hånet, et Folk af Dårer har spottet dit Navn!
19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
Giv ikke Vilddyret din Turteldues Sjæl, glem ikke for evigt dine armes Liv;
20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
se hen til Pagten, thi fyldte er Landets mørke Steder med Voldsfærds Boliger.
21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
Lad ej den fortrykte gå bort med Skam, lad de arme og fattige prise dit Navn!
22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
Gud, gør dig rede, før din Sag, kom i Hu, hvor du stadig smædes af bårer,
23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
lad ej dine Avindsmænds Røst uænset! Ustandseligt lyder dine Fjenders Larm!
