Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Verdadeiramente bom é Deus para com Israel, para com os limpos de coração.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Emquanto a mim, os meus pés quasi que se desviaram; pouco faltou para que escorregassem os meus passos.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Pois eu tinha inveja dos loucos, quando via a prosperidade dos impios.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Porque não ha apertos na sua morte, mas firme está a sua força.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Não se acham em trabalhos como outra gente, nem são afflictos como outros homens.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Pelo que a soberba os cerca como um colar; vestem-se de violencia como de adorno.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Os olhos d'elles estão inchados de gordura: elles teem mais do que o coração podia desejar.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
São corrompidos e tratam maliciosamente de oppressão; fallam arrogantemente.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Põem as suas boccas contra os céus, e as suas linguas andam pela terra.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Pelo que o seu povo volta aqui, e aguas de copo cheio se lhes espremem.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
E dizem: Como o sabe Deus? ou ha conhecimento no Altissimo?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Eis que estes são impios, e prosperam no mundo; augmentam em riquezas.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Na verdade que em vão tenho purificado o meu coração; e lavei as minhas mãos na innocencia.
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Pois todo o dia tenho sido afflicto, e castigado cada manhã.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Se eu dissesse: Fallarei assim; eis que offenderia a geração de teus filhos.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Quando pensava em entender isto foi para mim muito doloroso;
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Até que entrei no sanctuario de Deus: então entendi eu o fim d'elles.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Certamente tu os pozeste em logares escorregadios: tu os lanças em destruição.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Como caem na desolação, quasi n'um momento! ficam totalmente consumidos de terrores.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Como um sonho, quando se acorda, assim, ó Senhor, quando acordares, desprezarás a apparencia d'elles.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Assim o meu coração se azedou, e sinto picadas nos meus rins.
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
Assim me embruteci, e nada sabia; fiquei como uma besta perante ti.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Todavia estou de continuo comtigo; tu me sustentaste pela minha mão direita.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Guiar-me-has com o teu conselho, e depois me receberás em gloria.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Quem tenho eu no céu senão a ti? e na terra não ha a quem eu deseje além de ti.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
A minha carne e o meu coração desfallecem; mas Deus é a fortaleza do meu coração, e a minha porção para sempre
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Pois eis que os que se alongam de ti, perecerão; tu tens destruido todos aquelles que se desviam de ti.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Mas para mim, bom é approximar-me de Deus; puz a minha confiança no Senhor Deus, para annunciar todas as tuas obras.
