Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
En salme av Asaf. Ja, Gud er god mot Israel, mot de rene av hjertet.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Men jeg - nær hadde mine føtter snublet, på lite nær var mine trin glidd ut.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
For jeg harmedes over de overmodige da jeg så at det gikk de ugudelige vel.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
For de er fri for lidelser inntil sin død, og deres styrke er vel ved makt.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
De kjenner ikke til nød som andre folk, og de blir ikke plaget som andre mennesker.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Derfor er overmot deres halssmykke, vold omhyller dem som et klædebon.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Deres øine står ut av fedme, hjertets tanker bryter frem.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
De håner og taler i ondskap om undertrykkelse; fra det høie taler de.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
De løfter sin munn op til himmelen, og deres tunge farer frem på jorden.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Derfor får de sitt folk til å vende sig om til dem, og vann i overflod suger de i sig.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
Og de sier: Hvorledes skulde Gud vite noget? Er det vel kunnskap hos den Høieste?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Se, dette er de ugudelige, og evig trygge vokser de i velmakt.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Ja, forgjeves har jeg renset mitt hjerte og tvettet mine hender i uskyld;
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
jeg blev dog plaget hele dagen, og hver morgen kom til mig med tukt.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Dersom jeg hadde sagt: Jeg vil tale således, se, da hadde jeg vært troløs mot dine barns slekt.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Og jeg tenkte efter for å forstå dette; det var en plage i mine øine
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
- inntil jeg gikk inn i Guds helligdommer og gav akt på deres endelikt.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Ja, på glatte steder setter du dem; du lot dem falle, så de gikk til grunne.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Hvor de blev ødelagt i et øieblikk! De gikk under og tok ende med forferdelse.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Likesom en akter for intet en drøm når en har våknet op, således akter du, Herre, deres skyggebillede for intet når du våkner op.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Når mitt hjerte var bittert, og det stakk mig i mine nyrer,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
da var jeg ufornuftig og forstod intet; som et dyr var jeg imot dig.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Men jeg blir alltid hos dig, du har grepet min høire hånd.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Du leder mig ved ditt råd, og derefter optar du mig i herlighet.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Hvem har jeg ellers i himmelen? Og når jeg har dig, har jeg ikke lyst til noget på jorden.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Vansmekter enn mitt kjød og mitt hjerte, så er dog Gud mitt hjertes klippe og min del evindelig.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
For se, de som holder sig borte fra dig, går til grunne; du utrydder hver den som faller fra dig i hor.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Men for mig er det godt å holde mig nær til Gud; jeg setter min lit til Herren, Israels Gud, for å fortelle alle dine gjerninger.
