Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Psalmus Asaph. Quam bonus Israel Deus his, qui recto sunt corde!
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Mei autem pene moti sunt pedes: pene effusi sunt gressus mei.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Quia zelavi super iniquos, pacem peccatorum videns.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Quia non est respectus morti eorum: et firmamentum in plaga eorum.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
In labore hominum non sunt, et cum hominibus non flagellabuntur:
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Ideo tenuit eos superbia, operti sunt iniquitate et impietate sua.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Prodiit quasi ex adipe iniquitas eorum: transierunt in affectum cordis.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Cogitaverunt, et locuti sunt nequitiam: iniquitatem in excelso locuti sunt.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Posuerunt in cælum os suum: et lingua eorum transivit in terra.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Ideo convertetur populus meus hic: et dies pleni invenientur in eis.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
Et dixerunt: Quomodo scit Deus, et si est scientia in excelso?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Ecce ipsi peccatores, et abundantes in sæculo, obtinuerunt divitias.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Et dixi: Ergo sine causa iustificavi cor meum, et lavi inter innocentes manus meas:
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Et fui flagellatus tota die, et castigatio mea in matutinis.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Si dicebam: Narrabo sic: ecce nationem filiorum tuorum reprobavi.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Existimabam ut cognoscerem hoc, labor est ante me:
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Donec intrem in Sanctuarium Dei: et intelligam in novissimis eorum.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Verumtamen propter dolos posuisti eis: deiecisti eos dum allevarentur.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Quomodo facti sunt in desolationem, subito defecerunt: perierunt propter iniquitatem suam.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Velut somnium surgentium Domine, in civitate tua imaginem ipsorum ad nihilum rediges.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Quia inflammatum est cor meum, et renes mei commutati sunt:
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
et ego ad nihilum redactus sum, et nescivi.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Ut iumentum factus sum apud te: et ego semper tecum.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Tenuisti manum dexteram meam: et in voluntate tua deduxisti me, et cum gloria suscepisti me.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Quid enim mihi est in cælo? et a te quid volui super terram?
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Defecit caro mea et cor meum: Deus cordis mei, et pars mea Deus in æternum.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Quia ecce, qui elongant se a te, peribunt: perdidisti omnes, qui fornicantur abs te.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Mihi autem adhærere Deo bonum est: ponere in Domino Deo spem meam: ut annunciem omnes prædicationes tuas, in portis filiæ Sion.
