Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Aszáf zsoltára. Bizony jó Izráelhez az Isten, azokhoz, a kik tiszta szívűek.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
De én?! Már-már meghanyatlottak lábaim; és kis híjja, hogy lépteim el nem iszamodtak.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Mert irígykedtem a kevélyekre, látván a gonoszok jó szerencséjét.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Mert halálukig nincsenek kínjaik, és az ő erejök állandó.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
A halandók nyomorúságában nincs részök, és az emberekkel nem ostoroztatnak.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Ezért nyakuknak ékessége kevélység, ruha gyanánt erőszak borítja őket.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
A kövérség miatt kinn ülnek az ő szemeik, elméjök gondolatjai csaponganak.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Gúnyolódnak és gonoszságot szólnak; elnyomásról beszélnek fennhéjázással.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Az égre tátogatják szájokat, és nyelvök eljárja a földet.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Azért fordul az ő népe ide, hogy tele pohár vizet szürcsölnek;
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
És mondják: Mint tudhatná ezt az Isten, s van-é a Magasságosban értelem?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Ímé, ezek gonoszok, és örök biztonságban vagyont gyűjtenek!
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Bizony hiába tartottam én tisztán szívemet, és mostam ártatlanságban kezeimet;
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Mert nyomorgattatom minden napon, és ostoroztatom minden reggel!
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Ha azt mondom: Ilyen módon szólok: Ímé, a te fiaid nemzedékét árulom el.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Gondolkodom, hogy ezt megérthessem; de nehéz dolog ez szemeimben.
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Mígnem bemenék az Isten szent helyébe: megértém azoknak sorsát.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Bizony síkos földön helyezted el őket; pusztaságokra vetetted ki őket.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Mind elpusztulnak egy szempillantásban! Elvesznek, elenyésznek a rettegéstől.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Mint álmot, ha felserkenünk: te Uram, ha felserkensz, úgy veted meg képöket.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Hogyha keseregne szívem, és háborognának veséim:
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
Akkor balgatag és tudatlan volnék én, oktalan állat volnék te irántad.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
De én mindenkor veled vagyok, te fogod az én jobb kezemet.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Tanácsoddal igazgatsz engem, és azután dicsőségbe fogadsz be engem.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Kicsodám van az egekben? Náladnál egyébben nem gyönyörködöm e földön!
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Ha elfogyatkozik is testem és szívem: szívemnek kősziklája és az én örökségem te vagy, oh Isten, mindörökké!
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mert ímé, a kik eltávoznak tőled, elvesznek; mind kiirtod azokat, a kik elhajolnak tőled.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
De én? Isten közelsége oly igen jó nékem. Az Úr Istenben vetem reménységemet, hogy hirdessem minden te cselekedetedet.
