Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Zsoltár Ászáftól. Bizony, jóságos Izraélhez az Isten, a tisztult szívűekhez.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Én pedig, kevés híja elhajlottak lábaim, semmi híja megcsúsztak lépteim.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Mert megirígyeltem a, kevélykedőket, midőn a gonoszok jólétét láttam.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Mert nincsenek kínjaik halálukig, hízott az erejük.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Halandónak szenvedésében nincsenek benne s emberekkel együtt nem sújtatnak.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Azért nyakukat díszíti gőgösség, ruhaként borítja őket erőszak.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Kidülledt kövérségtől szemük, túlcsapongtak szívük képzelődései.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Csúfolódnak és gonoszúl fosztogatásról beszélnek, szinte a magasból beszélnek:
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
az egekbe helyezték szájukat, de nyelvük a földön jár.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Azért erre felé tér az ő népe, s tele szürcsölik magukat vízzel;
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
és mondják: Miként tudhatja Isten, s van-e tudás a legfelsőbben?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Íme, gonoszok ezek és mint örökkön gondtalanok gyarapítottak vagyont.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Bizony, hiába tisztítottam szivemet és mostam ártatlanságban kezeimet;
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
de sújtva vagyok egész nap s reggelenként itt a fenyítésem.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Ha mondanám, hadd beszélek olykép, íme gyermekeid nemzedékét elárulnám.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Gondolkodtam is, hogy megtudjam ezt, gyötrődés volt az szemeimben
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
míg be nem mentem Isten szentélyébe, s figyelhettem az ő végükre.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Bizony, sikamlós térre helyezted őket, ledöntöd őket romokká.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Miként lettek pusztulássá egy pillanat alatt; eltüntek, végük lett a rémülettől.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Mint álmot ébredés után, Uram, fölserkenvén képüket megveted.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Midőn elkeseredett szívem és töprenkedtem veséimben:
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
oktalan voltam és tudásom nem volt, akár a barom voltam veled szemben.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
De én mindig veled vagyok, megragadod jobb kezemet;
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
tanácsoddal vezetsz engem, és aztán dicsőséggel magadhoz veszel engem.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Kim van nekem az egekben? S melletted mit sem kivánok a földön.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Elfogyott bár húsom és szivem – szívem sziklája és osztályrészem az Isten örökké.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mert íme a tőled eltávolodók elvesznek, megsemmisítesz mindenkit, ki elparáználkodik tőled.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Én pedig – Isten közelsége jó nekem; az Úrba, az Örökkévalóba helyeztem bizalmamat, hogy elbeszéljem mind a te műveidet.
