Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
A Psalm of Asaph. Only — good to Israel [is] God, to the clean of heart. And I — as a little thing, My feet have been turned aside,
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
As nothing, have my steps slipped, For I have been envious of the boastful,
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
The peace of the wicked I see, That there are no bands at their death,
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
And their might [is] firm.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
In the misery of mortals they are not, And with common men they are not plagued.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Therefore hath pride encircled them, Violence covereth them as a dress.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Their eye hath come out from fat. The imaginations of the heart transgressed;
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
They do corruptly, And they speak in the wickedness of oppression, From on high they speak.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
They have set in the heavens their mouth, And their tongue walketh in the earth.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Therefore do His people return hither, And waters of fulness are wrung out to them.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
And they have said, 'How hath God known? And is there knowledge in the Most High?'
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Lo, these [are] the wicked and easy ones of the age, They have increased strength.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Only — a vain thing! I have purified my heart, And I wash in innocency my hands,
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
And I am plagued all the day, And my reproof [is] every morning.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
If I have said, 'I recount thus,' Lo, a generation of Thy sons I have deceived.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
And I think to know this, Perverseness it [is] in mine eyes,
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Till I come in to the sanctuaries of God, I attend to their latter end.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Only, in slippery places Thou dost set them, Thou hast caused them to fall to desolations.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
How have they become a desolation as in a moment, They have been ended — consumed from terrors.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
As a dream from awakening, O Lord, In awaking, their image Thou despisest.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
For my heart doth show itself violent, And my reins prick themselves,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
And I am brutish, and do not know. A beast I have been with Thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
And I [am] continually with Thee, Thou hast laid hold on my right hand.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
With Thy counsel Thou dost lead me, And after honour dost receive me.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Whom have I in the heavens? And with Thee none I have desired in earth.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Consumed hath been my flesh and my heart, The rock of my heart and my portion [is] God to the age.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
For, lo, those far from Thee do perish, Thou hast cut off every one, Who is going a whoring from Thee.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
And I — nearness of God to me [is] good, I have placed in the Lord Jehovah my refuge, To recount all Thy works!
