Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
A Psalm of Asaph. Surely God is good to Israel, [even] to such as are pure in heart.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
But as for me, my feet were almost gone; my steps had well nigh slipped.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
For I was envious at the arrogant, when I saw the prosperity of the wicked.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
For there are no bands in their death: but their strength is firm.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
They are not in trouble as [other] men; neither are they plagued like [other] men.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Therefore pride is as a chain about their neck; violence covereth them as a garment.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Their eyes stand out with fatness: they have more than heart could wish.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
They scoff, and in wickedness utter oppression: they speak loftily.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
They have set their mouth in the heavens, and their tongue walketh through the earth.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Therefore his people return hither: and waters of a full [cup] are wrung out by them.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
And they say, How doth God know? and is there knowledge in the Most High?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Behold, these are the wicked; and, being alway at ease, they increase in riches.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Surely in vain have I cleansed my heart, and washed my hands in innocency;
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
For all the day long have I been plagued, and chastened every morning.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
If I had said, I will speak thus; behold, I had dealt treacherously with the generation of thy children.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
When I thought how I might know this, it was too painful for me;
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Until I went into the sanctuary of God, and considered their latter end.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Surely thou settest them in slippery places: thou castest them down to destruction.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
How are they become a desolation in a moment! they are utterly consumed with terrors.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
As a dream when one awaketh; so, O Lord, when thou awakest, thou shalt despise their image.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
For my heart was grieved, and I was pricked in my reins:
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
So brutish was I, and ignorant; I was [as] a beast before thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Nevertheless I am continually with thee: thou hast holden my right hand.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Thou shalt guide me with thy counsel, and afterward receive me to glory.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Whom have I in heaven [but thee]? and there is none upon earth that I desire beside thee.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
My flesh and my heart faileth: [but] God is the strength of my heart and my portion for ever.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
For, lo, they that are far from thee shall perish: thou hast destroyed all them that go a whoring from thee.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
But it is good for me to draw near unto God: I have made the Lord GOD my refuge, that I may tell of all thy works.
