Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
BOOK THIRD: “A Psalm of Assaph.” Truly God is good to Israel, to such as are pure of heart.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
But as for me, it lacked but little that my feet had been moved: almost nothing was needed that my steps had slipped.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
For I was envious at the arrogant, when I saw the prosperity of the wicked.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
For there are no deadly fetters for them, but their strength is firm.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
They share not in the trouble of mortals, and with men are they not afflicted.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Therefore is pride their neck-chain: violence envelopeth them as a garment.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Their eyes start out from fatness: they have exceeded their heart's imaginings.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
They scorn, and speak wickedly of oppression: loftily do they speak.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
They set their mouth in the heavens, and their tongue walketh busily on the earth.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Therefore do his people turn away hither: and waters of a full cup are drained by them.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
And they say, How should God know? and is there knowledge in the Most High?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Behold, these are the wicked; and yet prospering continually they increase in wealth.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Verily in vain have I thus cleansed my heart, and have washed in innocency my hands:
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
While I was afflicted all the day, and my chastisement [came] every morning.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
But if I were to say, I will speak thus: behold, I would be treacherous against the generation of thy children.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
And when I should think to know this, it would be trouble in my eyes;
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Until I enter into the sanctuary of God; and understand what their future will be.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Surely thou placest them on slippery spots: thou lettest them fall down into destruction.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
How are they brought into desolation, as in a moment! they perish, they come to their end with terrific events.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
As a dream after awaking, O Lord, reject thou in wrath their image.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
For it fermented in my heart, and in my reins I felt sharp thrusts;
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
But I was indeed foolish, and I knew it not: I was as a [thoughtless] beast with thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Nevertheless I am continually with thee: thou hast seized hold of me by my right hand.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
With thy counsel wilt thou guide me, and afterward take me on to glory.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Whom have I in heaven? and beside thee I desire nothing upon earth.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Though my flesh and my heart should fall; yet the rock of my heart, and my portion will be God for ever.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
For, lo, those that are far from thee shall perish: thou destroyest every one that strayeth away from thee.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
But as regardeth me, to draw near to God is good for me: I have put in the Lord Eternal my trust, that I may relate all thy works.
