Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
(En Salme af Asaf.) Visselig, god er Gud mod Israel; mod dem, der er rene af Hjertet!
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Mine Fødder var nær ved at snuble, mine Skridt var lige ved at glide;
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
thi over Dårerne græmmed jeg mig, jeg så, at det gik de gudløse vel;
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
thi de kender ikke til Kvaler, deres Livskraft er frisk og sund;
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
de kender ikke til menneskelig Nød, de plages ikke som andre.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Derfor har de Hovmod til Halssmykke, Vold er Kappen, de svøber sig i.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Deres Brøde udgår af deres Indre, Hjertets Tanker bryder igennem.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
I det dybe taler de ondt, i det høje fører de Urettens Tale,
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
de løfter Munden mod Himlen, Tungen farer om på Jorden.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Derfor vender mit Folk sig hid og drikker Vand i fulde Drag.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
De siger: "Hvor skulde Gud vel vide det, skulde den Højeste kende dertil?"
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Se, det er de gudløses kår, altid i Tryghed, voksende Velstand!
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Forgæves holdt jeg mit Hjerte rent og tvætted mine Hænder i Uskyld,
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
jeg plagedes Dagen igennem, blev revset på ny hver Morgen!
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Men jeg tænkte: "Taler jeg så, se, da er jeg troløs imod dine Sønners Slægt."
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Så grundede jeg på at forstå det, møjsommeligt var det i mine Øjne,
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Til jeg kom ind i Guds Helligdomme, skønned, hvordan deres Endeligt bliver:
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Du sætter dem jo på glatte Steder, i Undergang styrter du dem.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Hvor brat de dog lægges øde, går under, det ender med Rædsel!
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
De er som en Drøm, når man vågner, man vågner og regner sit Syn for intet.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Så længe mit Hjerte var bittert og det nagede i mine Nyrer,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
var jeg et Dyr og fattede intet, jeg var for dig som Kvæg.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Dog bliver jeg altid hos dig, du holder mig fast om min højre;
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
du leder mig med dit Råd og tager mig siden bort i Herlighed.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Hvem har jeg i Himlen? Og har jeg blot dig, da attrår jeg intet på Jorden!
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Lad kun mit Kød og mit Hjerte vansmægte, Gud er mit Hjertes Klippe, min Del for evigt.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Thi de, der fjerner sig fra dig, går under, - du udsletter hver, som er dig utro.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Men at leve Gud nær er min Lykke, min Lid har jeg sat til den Herre HERREN, at jeg kan vidne om alle dine Gerninger.
