Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Kun god er Gud imod Israel, imod de rene af Hjertet.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Men jeg — nær vare mine Fødder bøjede af Vejen; mine Skridt vare lige ved at glide ud.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Thi jeg blev nidkær over Daarerne; jeg maatte se, at det gik de ugudelige vel.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Thi der findes intet Baand for dem indtil deres Død, og deres Styrke er vel ved Magt.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
De have ikke Møje som andre Folk, og de blive ikke plagede som andre Mennesker.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Derfor har Hovmod prydet dem som en Kæde, Vold skjuler dem som et Smykke.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Deres Øjne staa ud af Fedme; Hjertets Tanker faa Fremgang.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
De haane og tale i Ondskab om at øve Vold; fra det høje tale de.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
De sætte deres Mund i Himmelen, og deres Tunge farer frem paa Jorden.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Derfor vender deres Folk hid, og Vand i fulde Drag uddrikkes af dem.
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
Og de sige: Hvorledes skulde Gud vide det? og er der Kundskab hos den Højeste?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Se, disse ere de ugudelige; dog ere de rolige til evig Tid, de forøge deres Gods.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Kun forgæves har jeg renset mit Hjerte og toet mine Hænder i Uskyldighed.
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Og dog blev jeg plaget den ganske Dag, og min Straf var der hver Morgen.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Dersom jeg havde sagt: Jeg vil føre saadan Tale; se, da havde jeg handlet troløst imod dine Børns Slægt.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Og jeg tænkte efter for at forstaa det; men det var en Kval i mine Øjne,
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
indtil jeg gik ind i Guds Helligdomme og gav Agt paa deres Endeligt.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Kun paa slibrige Steder sætter du dem; du lader dem falde til at ødelægges.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Hvorledes ere de i et Øjeblik gaaede til Grunde? de ere omkomne, de have faaet Ende ved Forskrækkelserne.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
De ere ligesom en Drøm, naar een er opvaagnet; Herre! naar du opvaagner, vil du foragte deres Billede.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Da mit Hjerte var bittert, og det stak mig i mine Nyrer,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
da var jeg ufornuftig og kunde ikke forstaa noget, jeg var som et Dyr for dig.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Men jeg vil stedse blive hos dig; du holder ved min højre Haand.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Du leder mig efter dit Raad, og derefter optager du mig til Ære.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Hvem har jeg i Himlene? og lige med dig har jeg ikke Lyst til noget paa Jorden.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Forsmægter mit Kød og mit Hjerte, saa er Gud mit Hjertes Klippe og min Del evindelig.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Thi se, de som holde sig langt borte fra dig, omkomme; du udrydder hver den, som ved Bolen viger af fra dig.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Men det er mig godt, at Gud er mig nær; jeg har sat mit Haab paa den Herre, Herre, at jeg kan fortælle alle dine Gerninger.
