Psalmien 71
1 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.
Vate, oh Gospod, polagam svoje trdno upanje. Naj ne bom nikoli postavljen v zadrego.
2 Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.
Osvobodi me v svoji pravičnosti in mi povzroči, da pobegnem. Nagni k meni svoje uho in me reši.
3 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
Bodi moje močno prebivališče, kamor se bom lahko nenehno zatekal. Dal si zapoved, da me rešiš, kajti ti si moja skala in moja trdnjava.
4 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.
Osvobodi me, oh moj Bog, iz roke zlobnega, iz roke nepravičnega in krutega človeka.
5 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.
Kajti ti si moje upanje, oh Gospod Bog, ti si moje trdno zaupanje od moje mladosti.
6 Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.
S teboj sem bil podpiran od maternice. Ti si tisti, ki me je vzel iz notranjosti moje matere. O tebi bo nenehno moja hvala.
7 Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.
Mnogim sem kakor čudež, toda ti si moje močno zatočišče.
8 Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.
Naj bodo moja usta napolnjena s tvojo hvalo in s tvojo častjo ves dan.
9 Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.
Ne zavrzi me v času visoke starosti, ne zapusti me, ko oslabi moja moč.
10 Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:
Kajti moji sovražniki govorijo zoper mene in tisti, ki prežijo na mojo dušo, se skupaj posvetujejo,
11 "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".
rekoč: »Bog ga je zapustil. Preganjajte in zgrabite ga, kajti nikogar ni, da ga osvobodi.«
12 Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.
Oh Bog, ne bodi daleč od mene. O moj Bog, podvizaj se zaradi moje pomoči.
13 Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
Naj bodo zbegani in uničeni tisti, ki so nasprotniki moji duši; naj bodo pokriti z grajo in nečastjo tisti, ki iščejo mojo bolečino.
14 Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.
Toda jaz bom nenehno upal in še bolj in bolj te bom hvalil.
15 Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.
Moja usta bodo naznanjala tvojo pravičnost in tvojo rešitev duše ves dan, kajti ne poznam njihovih števil.
16 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.
Šel bom v moči Gospoda Boga. Omenjal bom tvojo pravičnost, namreč samo tvojo.
17 Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
Oh Bog, učil si me od moje mladosti in doslej sem oznanjal tvoja čudovita dela.
18 Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.
Tudi sedaj, ko sem star in sivolas, oh Bog, me ne zapusti, dokler ne pokažem tvoje moči temu rodu in tvojo oblast vsakemu, ki bo prišel.
19 Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
Tudi tvoja pravičnost, oh Bog, je zelo visoka, ki si storil velike stvari. Oh Bog, kdo ti je podoben!
20 Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.
Ti, ki si mi pokazal velike in boleče stiske, me boš ponovno oživil in ponovno privedel gor iz globin zemlje.
21 Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.
Povečal boš mojo veličino in me tolažil na vsaki strani.
22 Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.
Prav tako te bom hvalil s plunko, celó tvojo resnico, oh moj Bog. Tebi bom prepeval s harfo, oh ti, Sveti Izraelov.
23 Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.
Moje ustnice se bodo silno veselile, kadar ti prepevam in moja duša, ki si jo odkupil.
24 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
Tudi moj jezik bo ves dan govoril o tvoji pravičnosti, kajti zbegani so, ker so privedeni v sramoto [tisti], ki iščejo mojo bolečino.
