Psalmien 7
1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
Davids oskyldighet, der han om söng Herranom, för Chus ords skull, den Jeminitens. Uppå dig, Herre, tröstar jag, min Gud; hjelp mig ifrån alla mina förföljare, och undsätt mig;
2 etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.
Att de icke få mina själ fatt såsom lejon, och sönderslita henne efter ingen hjelpare är.
3 Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,
Herre min Gud, hafver jag sådant gjort, och är orätt i mina händer;
4 jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,
Hafver jag vedergullit dem ondt, som mig med frid läto, eller gjort dem skada, som mine fiender voro utan sak;
5 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. (Sela)
Så förfölje min fiende mina själ, och få henne fatt, och nedtrampe mitt lif på markena, och lägge mina äro uti stoft. (Sela)
6 Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.
Statt upp, Herre, i dine vrede; upphäf dig öfver mina fiendars grymhet; och hjelp mig åter in i det ämbete, som du mig befallt hafver;
7 Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.
Att folket må åter församla sig till dig; och för deras skull kom upp igen.
8 Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.
Herren är domare öfver folken; döm mig, Herre, efter mina rättfärdighet och fromhet.
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.
Låt på de ogudaktigas ondsko en ände varda, och fordra de rättfärdiga; ty du, rättfärdige Gud, pröfvar hjerta och njurar.
10 Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.
Min sköld är när Gudi, hvilken de rätthjertade hjelper.
11 Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.
Gud är en rätt domare, och en Gud, som dageliga hotas.
12 Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;
Vill man icke omvända sig, så hafver han hvässt sitt svärd, och spänt sin båga och måttar till;
13 hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.
Och hafver lagt der dödelig skott uppå; sina pilar hafver han tillredt, till att förderfva.
14 Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.
Si, denne hafver ondt i sinnet, med olycko är han hafvandes; men ett fel skall han föda.
15 Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.
Han hafver grafvit ena grop, och kastat der grant ut, och är i den gropena fallen, som han gjort hade.
16 Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.
Hans olycka skall uppå hans hufvud komma, och hans arghet uppå hans hjessa falla.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.
Jag tackar Herranom för hans rättfärdighets skull, och vill lofva Herrans Namn, dens Aldrahögstas.
