Psalmien 7
1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
Psalmus David, quem cantavit Domino pro verbis Chusi, filii Jemini. [Domine Deus meus, in te speravi; salvum me fac ex omnibus persequentibus me, et libera me:
2 etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.
nequando rapiat ut leo animam meam, dum non est qui redimat, neque qui salvum faciat.
3 Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,
Domine Deus meus, si feci istud, si est iniquitas in manibus meis,
4 jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,
si reddidi retribuentibus mihi mala, decidam merito ab inimicis meis inanis.
5 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. (Sela)
Persequatur inimicus animam meam, et comprehendat; et conculcet in terra vitam meam, et gloriam meam in pulverem deducat.
6 Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.
Exsurge, Domine, in ira tua, et exaltare in finibus inimicorum meorum: et exsurge, Domine Deus meus, in præcepto quod mandasti,
7 Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.
et synagoga populorum circumdabit te: et propter hanc in altum regredere:
8 Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.
Dominus judicat populos. Judica me, Domine, secundum justitiam meam, et secundum innocentiam meam super me.
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.
Consumetur nequitia peccatorum, et diriges justum, scrutans corda et renes, Deus.
10 Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.
Justum adjutorium meum a Domino, qui salvos facit rectos corde.
11 Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.
Deus judex justus, fortis, et patiens; numquid irascitur per singulos dies?
12 Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;
Nisi conversi fueritis, gladium suum vibrabit; arcum suum tetendit, et paravit illum.
13 hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.
Et in eo paravit vasa mortis, sagittas suas ardentibus effecit.
14 Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.
Ecce parturiit injustitiam; concepit dolorem, et peperit iniquitatem.
15 Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.
Lacum aperuit, et effodit eum; et incidit in foveam quam fecit.
16 Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.
Convertetur dolor ejus in caput ejus, et in verticem ipsius iniquitas ejus descendet.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.
Confitebor Domino secundum justitiam ejus, et psallam nomini Domini altissimi.]
