Psalmien 7
1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
Ra Anumzana nagri Anumzamoka, kagripi fra nekuanki, nahenaku'ma navrarizama ne-esagenka nagu'vazinka naza huo.
2 etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.
Ana'ma osnankeno'a laionimo'ma nehiaza hu'za nahe'za tagna taganu vazisageno mago vahe'mo'e huno eme naza huno nagura ovazigahie.
3 Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,
Ra Anumzana nagri Anumzamoka, nagrama vahe'ma zamazeri haviza huge, nzampima hazenke'zama mege,
4 jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,
hazenke'a omne vahe kefo avu'ava huntege, agafa'a omne zante ha' vahe'ni'amofo feno rohumare'na erige'ma hu'nenuana geno'a,
5 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. (Sela)
zamatrege'za ha' vahe'nimo'za narotgo hu'za nazeri'za zamaga kanonu kugusopafi nahetrenage'na ra nagigura nagesa ontahi'na frineno.
6 Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.
Ra Anumzamoka krimpa hezmantenka otinka, ha' vahe'niaramina kasi vazizana eri zamaveri huo. Otinka zamarimpama ahenenantaza ha' vaheni'a fatgo kavukva hunka refko huzmantenka knazana zamio.
7 Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.
Atrege'za maka vahera emeri atru hu'za manigagisagenka, kagra manisga hunka mani'nenka kegava huzmanto.
8 Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.
Ra Anumzana maka vahe'ma refko nehia Anumzamo nagrira refko huno keana, nagra fatgo hu'noe. Fatgo navu'nava'ene knare navu'nava hugeno, hazenke zani'a omane'neanki, marerisa Anumzamoka nagrira refko hunanto.
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.
Fatgo Anumzamoka kagra vahe'mofo antahintahine, tumo'enena negana Anumza mani'nananki, atregeno kefo zamavu'zmavama nehaza vahe'mokizmi kefo zamavu'zmava'mo'a vaganerena, fatgo avu'ava'ma nehaza vahera zamaza huge'za hankaveti'za maniho.
10 Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.
Marerifa Anumzana agra hankoni'agino, agra tumo'amo'ma fatgoma hu'nea vahera zamagu'nevazie.
11 Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.
Anumzamo'a fatgo huno keaga refko nehia Anumzankino, maka kna arimpa ahenezmante.
12 Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;
Hanki mago vahe'mo'ma agu'ama rukrahe osigeno'a, Anumzamo'a kazima'a kume neganeno, ati'a refagigino karina negreno retrotrara nehie.
13 hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.
Vahe'ma ahe fri ha' zama'a retro hunenteno, teve nefa'ane kevea'aramina retro hunente.
14 Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.
Kefo zamavu'zmava'zama nehaza vahe'mo'za kefo avu'ava zamo zamagu'afina avitege'za, a'nemo'za zamu'ene hazaza hu'za hazenke avu'ava zana zamu'ene hu'za krunagema hu'za kasenentaze.
15 Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.
Hagi iza'o vahe'moma taminogu'ma kerima kafintenimo'a, agra'a ana kerima kafintenia kerifi tamigahie.
16 Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.
Vahe'ma hazenkema hunte'nia hazenkemo'a rukrahe huno agri asenire ne-enigeno, vahe'ma azeri haviza hunaku retro'ma hania havizamo'a ete rukrahe huno agri kokovite egahie.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.
Fatgo avu'ava zama'agura Ra Anumzamofona susu hunente'na, muse zagame hu'na Ra Anumzana Marerifa Anumzamofona agia erisga hugahue.
