Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
Livra-me, ó Deus, pois as águas entraram até à minha alma.
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
Atolei-me em profundo lamaçal, onde se não pode estar em pé; entrei na profundeza das águas, onde a corrente me leva.
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
Estou cançado de clamar; a minha garganta se secou: os meus olhos desfalecem esperando o meu Deus.
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
Aqueles que me aborrecem sem causa são mais do que os cabelos da minha cabeça; aqueles que procuram destruir-me, sendo injustamente meus inimigos, são poderosos: então restitui o que não furtei.
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
Tu, ó Deus, bem conheces a minha insipiência; e os meus pecados não te são encobertos.
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Não sejam envergonhados por minha causa aqueles que esperam em ti, ó Senhor, Senhor dos exércitos; não sejam confundidos por minha causa aqueles que te buscam, ó Deus de Israel.
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Porque por amor de ti tenho suportado afrontas; a confusão cobriu o meu rosto.
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
Tenho-me tornado um estranho para com meus irmãos, e um desconhecido para com os filhos de minha mãe.
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
Pois o zelo da tua casa me devorou, e as afrontas dos que te afrontam cairam sobre mim.
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
Quando chorei, e castiguei com jejum a minha alma, isto se me tornou em afrontas.
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
Pus por vestido um saco, e me fiz um provérbio para eles.
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
Aqueles que se assentam à porta falam contra mim; e fui o cântico dos bebedores de bebida forte.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
Eu porém faço a minha oração a ti, Senhor, num tempo acceitável: ó Deus, ouve-me segundo a grandeza da tua misericórdia, segundo a verdade da tua salvação.
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Tira-me do lamaçal, e não me deixes atolar; seja eu livre dos que me aborrecem, e das profundezas das águas.
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Não me leve a corrente das águas, e não me absorva ao profundo, nem o poço cerre a sua boca sobre mim.
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
Ouve-me, Senhor, pois boa é a tua misericórdia: olha para mim segundo a tua muitíssima piedade.
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
E não escondas o teu rosto do teu servo, porque estou angustiado: ouve-me depressa.
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
Aproxima-te da minha alma, e resgata-a; livra-me por causa dos meus inimigos.
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
Bem tens conhecido a minha afronta, e a minha vergonha, e a minha confusão; diante de ti estão todos os meus adversários.
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
Afrontas me quebrantaram o coração, e estou fraquíssimo: esperei por alguém que tivesse compaixão, mas não houve nenhum; e por consoladores, mas não os achei.
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
Deram-me fel por mantimento, e na minha sede me deram a beber vinagre.
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
Torne-se-lhes a sua mesa diante deles em laço e para sua recompensa em ruína.
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
Escureçam-se-lhes os seus olhos, para que não vejam, e faze com que os seus lombos tremam constantemente.
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
Derrama sobre eles a tua indignação, e prenda-os o ardor da tua ira.
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
Fique desolado o seu palácio; e não haja quem habite nas suas tendas.
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
Pois perseguem àquele a quem feriste, e conversam sobre a dor daqueles a quem chagaste.
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Acrescenta iniquidade à iniquidade deles, e não entrem na tua justiça.
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
Sejam riscados do livro dos vivos, e não sejam escritos com os justos.
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
Eu porém sou pobre, e estou triste: ponha-me a tua salvação, ó Deus, num alto retiro.
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
Louvarei o nome de Deus com um cântico, e engrandece-lo-ei com ação de graças.
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
Isto será mais agradável ao Senhor do que o boi ou bezerro que tem pontas e unhas.
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
Os mansos verão isto, e se agradarão; o vosso coração viverá, pois que buscais a Deus
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
Porque o Senhor ouve os necessitados, e não despreza os seus cativos.
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Louvem-no os céus e a terra, os mares e tudo quanto neles se move.
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
Porque Deus salvará a Sião, e edificará as cidades de Judá, para que habitem nela e as possuam.
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
E herda-la-á a semente de seus servos, e os que amam o seu nome habitarão nela.
