Psalmien 69

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

[Salmo] di Davide, [dato] al Capo de' Musici, sopra Sosannim SALVAMI, o Dio; Perciocchè le acque son pervenute infino all'anima.

2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

Io sono affondato in un profondo pantano, Ove non [vi è luogo] da fermare [il piè]; Io son giunto alle profondità dell'acqua, e la corrente m'inonda.

3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

Io sono stanco di gridare, io ho la gola asciutta; Gli occhi mi son venuti meno, aspettando l'Iddio mio.

4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

Quelli che mi odiano senza cagione Sono in maggior numero che i capelli del mio capo; Quelli che mi disertano, [e] che mi sono nemici a torto, si fortificano; Ecco là, io ho renduto ciò che non aveva rapito.

5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

O Dio, tu conosci la mia follia; E le mie colpe non ti sono occulte.

6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

O Signore, Dio degli eserciti, Quelli che sperano in te non sieno confusi per cagion di me; Quelli che ti cercano non sieno svergognati per me, O Dio d'Israele.

7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

Perciocchè per l'amor di te io soffro vituperio; Vergogna mi ha coperta la faccia.

8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

Io son divenuto strano a' miei fratelli, E forestiere a' figliuoli di mia madre.

9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

Perciocchè lo zelo della tua Casa mi ha roso; E i vituperii di quelli che ti fanno vituperio mi caggiono addosso.

10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Io ho pianto, [affliggendo] l'anima mia col digiuno; Ma [ciò] mi è tornato in grande obbrobrio.

11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

Ancora ho fatto d'un sacco il mio vestimento; Ma son loro stato in proverbio.

12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

Quelli che seggono nella porta ragionano di me; E le canzoni de' bevitori di cervogia [ne] parlano.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

Ma quant'è a me, o Signore, la mia orazione [s'indirizza] a te; [Egli vi è] un tempo di benevolenza; O Dio, per la grandezza della tua benignità, E per la verità della tua salute, rispondimi.

14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

Tirami fuor del pantano, che io non vi affondi, [E] che io sia riscosso da quelli che mi hanno in odio, Dalle profondità delle acque;

15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

Che la corrente delle acque non m'inondi, E che il gorgo non mi tranghiotta, E che il pozzo non turi sopra me la sua bocca.

16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

Rispondimi, o Signore; perciocchè la tua benignità [è] buona; Secondo la grandezza delle tue compassioni riguarda verso me.

17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

E non nascondere il tuo volto dal tuo servo; Perciocchè io son distretto; affrettati, rispondimi.

18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

Accostati all'anima mia, riscattala; Riscuotimi, per cagion de' miei nemici.

19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

Tu conosci il vituperio, l'onta, e la vergogna che mi è fatta; Tutti i miei nemici [son] davanti a te.

20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

Il vituperio mi ha rotto il cuore, e io son tutto dolente; Ed ho aspettato che alcuno si condolesse meco, ma non [vi è stato] alcuno; Ed [ho aspettati] de' consolatori, ma non [ne] ho trovati.

21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

Hanno, oltre a ciò, messo del veleno nella mia vivanda; E, nella mia sete, mi hanno dato a bere dell'aceto.

22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

Sia la lor mensa un laccio [teso] davanti a loro; E le lor prosperità [sieno loro] una trappola.

23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

Gli occhi loro sieno oscurati, sì che non possano vedere; E fa' loro del continuo vacillare i lombi.

24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

Spandi l'ira tua sopra loro, E colgali l'ardor del tuo cruccio.

25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

Sieno desolati i lor palazzi; Ne' lor tabernacoli non vi sia alcuno abitatore.

26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

Perciocchè hanno perseguitato colui che tu hai percosso, E fatte le lor favole del dolore di coloro che tu hai feriti.

27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

Aggiugni loro iniquità sopra iniquità; E non abbiano giammai entrata alla tua giustizia.

28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

Sieno cancellati dal libro della vita; E non sieno scritti co' giusti.

29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

Ora, quant'è a me, io [sono] afflitto e addolorato; La tua salute, o Dio, mi levi ad alto.

30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

Io loderò il Nome di Dio con cantici, E lo magnificherò con lode.

31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

E [ciò] sarà più accettevole al Signore, che bue, [Che] giovenco con corna ed unghie.

32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

I mansueti, vedendo [ciò], si rallegreranno; Ed il cuor vostro viverà, [o voi] che cercate Iddio.

33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

Perciocchè il Signore esaudisce i bisognosi, E non isprezza i suoi prigioni.

34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

Lodinlo i cieli e la terra; I mari, e tutto ciò che in essi guizza.

35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

Perciocchè Iddio salverà Sion, ed edificherà le città di Giuda; E [coloro] vi abiteranno, e possederanno Sion per eredità.

36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

E la progenie de' suoi servitori l'erederà; E quelli che amano il suo Nome abiteranno in essa.