Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
Unto the end, for them that shall be changed; for David. SAVE me, O God: for the waters are come in even unto my soul.
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
I stick fast in the mire of the deep: and there is no sure standing. I am come into the depth of the sea: and a tempest hath overwhelmed me.
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
I have laboured with crying; my jaws are become hoarse: my eyes have failed, whilst I hope in my God.
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
They are multiplied above the hairs of my head, who hate me without cause. My enemies are grown strong who have wrongfully persecuted me: then did I pay that which I took not away.
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
O God, thou knowest my foolishness; and my offences are not hidden from thee:
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Let not them be ashamed for me, who look for thee, O Lord, the Lord of hosts. Let them not be confounded on my account, who seek thee, O God of Israel.
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Because for thy sake I have borne reproach; shame hath covered my face.
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
I am become a stranger to my brethren, and an alien to the sons of my mother.
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
For the zeal of thy house hath eaten me up: and the reproaches of them that reproached thee are fallen upon me.
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
And I covered my soul in fasting: and it was made a reproach to me.
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
And I made haircloth my garment: and I became a byword to them.
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
They that sat in the gate spoke against me: and they that drank wine made me their song.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
But as for me, my prayer is to thee, O Lord; for the time of thy good pleasure, O God. In the multitude of thy mercy hear me, in the truth of thy salvation.
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Draw me out of the mire, that I may not stick fast: deliver me from them that hate me, and out of the deep waters.
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Let not the tempest of water drown me, nor the deep swallow me up: and let not the pit shut her mouth upon me.
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
Hear me, O Lord, for thy mercy is kind; look upon me according to the multitude of thy tender mercies.
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
And turn not away thy face from thy servant: for I am in trouble, hear me speedily.
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
Attend to my soul, and deliver it: save me because of my enemies.
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
Thou knowest my reproach, and my confusion, and my shame.
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
In thy sight are all they that afflict me; my heart hath expected reproach and misery. And I looked for one that would grieve together with me, but there was none: and for one that would comfort me, and I found none.
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
And they gave me gall for my food, and in my thirst they gave me vinegar to drink.
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
Let their table become as a snare before them, and a recompense, and a stumblingblock.
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
Let their eyes be darkened that they see not; and their back bend thou down always.
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
Pour out thy indignation upon them: and let thy wrathful anger take hold of them.
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
Let their habitation be made desolate: and let there be none to dwell in their tabernacles.
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
Because they have persecuted him whom thou hast smitten; and they have added to the grief of my wounds.
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Add thou iniquity upon their iniquity: and let them not come into thy justice.
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
Let them be blotted out of the book of the living; and with the just let them not be written.
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
But I am poor and sorrowful: thy salvation, O God, hath set me up.
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
I will praise the name of God with a canticle: and I will magnify him with praise.
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
And it shall please God better than a young calf, that bringeth forth horns and hoofs.
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
Let the poor see and rejoice: seek ye God, and your soul shall live.
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
For the Lord hath heard the poor: and hath not despised his prisoners.
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Let the heavens and the earth praise him; the sea, and every thing that creepeth therein.
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
For God will save Sion, and the cities of Juda shall be built up. And they shall dwell there, and acquire it by inheritance.
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
And the seed of his servants shall possess it; and they that love his name shall dwell therein.
