Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
To the chief Musician. Upon Shoshannim. [A Psalm] of David. Save me, O God; for the waters are come in unto [my] soul.
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
I sink in deep mire, where there is no standing; I am come into the depths of waters, and the flood overfloweth me.
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
I am weary with my crying, my throat is parched; mine eyes fail while I wait for my God.
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
They that hate me without a cause are more than the hairs of my head; they that would destroy me, being mine enemies wrongfully, are mighty: then I restored that which I took not away.
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
Thou, O God, knowest my foolishness, and my trespasses are not hidden from thee.
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Let not them that wait on thee, Lord, Jehovah of hosts, be ashamed through me; let not those that seek thee be confounded through me, O God of Israel.
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Because for thy sake I have borne reproach; confusion hath covered my face.
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
I am become a stranger unto my brethren, and an alien unto my mother's sons;
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
For the zeal of thy house hath devoured me, and the reproaches of them that reproach thee have fallen upon me.
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
And I wept, my soul was fasting: that also was to my reproach; —
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
And I made sackcloth my garment: then I became a proverb to them.
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
They that sit in the gate talk of me, and [I am] the song of the drunkards.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
But as for me, my prayer is unto thee, Jehovah, in an acceptable time: O God, in the abundance of thy loving-kindness answer me, according to the truth of thy salvation:
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Deliver me out of the mire, let me not sink; let me be delivered from them that hate me, and out of the depths of waters.
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Let not the flood of waters overflow me, neither let the deep swallow me up; and let not the pit shut its mouth upon me.
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
Answer me, O Jehovah; for thy loving-kindness is good: according to the abundance of thy tender mercies, turn toward me;
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
And hide not thy face from thy servant, for I am in trouble: answer me speedily.
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
Draw nigh unto my soul, be its redeemer; ransom me because of mine enemies.
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
Thou knowest my reproach, and my shame, and my dishonour: mine adversaries are all before thee.
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
Reproach hath broken my heart, and I am overwhelmed: and I looked for sympathy, but there was none; and for comforters, but I found none.
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
Yea, they gave me gall for my food, and in my thirst they gave me vinegar to drink.
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
Let their table become a snare before them, and their very welfare a trap;
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
Let their eyes be darkened, that they see not, and make their loins continually to shake.
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
Pour out thine indignation upon them, and let the fierceness of thine anger take hold of them.
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
Let their habitation be desolate; let there be no dweller in their tents.
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
For they persecute him whom thou hast smitten, and they talk for the sorrow of those whom thou hast wounded.
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Add iniquity unto their iniquity, and let them not come into thy righteousness.
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
Let them be blotted out of the book of life, and not be written with the righteous.
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
But I am afflicted and sorrowful: let thy salvation, O God, set me secure on high.
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving;
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
And it shall please Jehovah more than an ox, — a bullock with horns and cloven hoofs.
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
The meek shall see it, they shall be glad; ye that seek God, your heart shall live.
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
For Jehovah heareth the needy, and despiseth not his prisoners.
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Let heavens and earth praise him; the seas, and everything that moveth therein.
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
For God will save Zion, and will build the cities of Judah; and they shall dwell there, and possess it:
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
And the seed of his servants shall inherit it, and they that love his name shall dwell therein.
