Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
For the end, [a Psalm] of David, for alternate [strains]. Save me, O God; for the waters have come in to my soul.
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
I am stuck fast in deep mire, and there is no standing: I am come in to the depths of the sea, and a storm has overwhelmed me.
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
I am weary [of] crying, my throat has become hoarse; mine eyes have failed by my waiting on my God.
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
They that hate me without a cause are more than the hairs of my head: my enemies that persecute me unrighteously are strengthened: then I restored that which I took not away.
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
O God, you know my foolishness; and my transgressions are not hidden from you.
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Let not them that wait on you, O Lord of hosts, be ashamed on my account: let not them that seek you, be ashamed on my account, O God of Israel.
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
For I have suffered reproach for your sake; shame has covered my face.
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
I became strange to my brethren, and a stranger to my mother's children.
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
For the zeal of your house has eaten me up; and the reproaches of them that reproached you are fallen upon me.
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
And I bowed down my soul with fasting, and that was made my reproach.
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
And I put on sackcloth for my covering; and I became a proverb to them.
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
They that sit in the gate talked against me, and they that drank wine sang against me.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
But I [will cry] to you, O Lord, in my prayer; O God, it is a propitious time: in the multitude of your mercy hear me, in the truth of your salvation.
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Save me from the mire, that I stick not [in it]: let me be delivered from them that hate me, and from the deep waters.
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Let not the waterflood drown me, nor let the deep swallow me up; neither let the well shut its mouth upon me.
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
Hear me, O Lord; for your mercy is good: according to the multitude of your compassions look upon me.
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
And turn not away your face from your servant; for I am afflicted: hear me speedily.
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
Draw near to my soul and redeem it: deliver me because of mine enemies.
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
For you know my reproach, and my shame, and my confusion; all that afflict me are before you.
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
My soul has waited for reproach and misery; and I waited for one to grieve with me, but there was none; and for one to comfort me, but I found none.
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
They gave [me] also gall for my food, and made me drink vinegar for my thirst.
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
Let their table before them be for a snare, and for a recompense, and for a stumbling block.
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
Let their eyes be darkened that they should not see; and bow down their back continually.
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
Pour out your wrath upon them, and let the fury of your anger take hold on them.
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
Let their habitation be made desolate; and let there be no inhabitant in their tents:
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
Because they persecuted him whom you have struck; and they have added to the grief of my wounds.
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Add iniquity to their iniquity; and let them not come into your righteousness.
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
Let them be blotted out of the book of the living, and let them not be written with the righteous.
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
I am poor and sorrowful; but the salvation of your countenance has helped me.
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
I will praise the name of my God with a song, I will magnify him with praise;
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
and [this] shall please God more than a young calf having horns and hoofs.
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
Let the poor see and rejoice; seek the Lord diligently, and you shall live.
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
For the Lord hears the poor, and does not set at nothing his fettered ones.
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Let the heavens and the earth raise him, the sea, and all things moving in them.
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
For God will save Sion, and the cities of Judea shall be built; and [men] shall dwell there, and inherit it.
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
And the seed of his servants shall possess it, and they that love his name shall dwell therein.
