Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
(Til Sangmesteren. Til Liljerne. Af David.) Frels mig Gud, thi Vandene når mig til Sjælen,
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
jeg er sunket i bundløst Dynd, hvor der intet Fodfæste er, kommet i Vandenes Dyb, og Strømmen går over mig;
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
træt har jeg skreget mig, Struben brænder, mit Øje er mat af at bie på min Gud;
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
flere end mit Hoveds Hår er de, der hader mig uden Grund, mange er de, som vil mig til Livs, uden Skel er mig fjendske; hvad jeg ikke har ranet, skal jeg dog erstatte!
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
Gud, du kender min Dårskab, min Skyld er ej skjult for dig.
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Lad mig ej bringe Skam over dem, som bier på dig, o Herre, Hærskarers HERRE, lad mig ej bringe Skændsel over dem der søger dig, Israels Gud!
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Thi for din Skyld bærer jeg Spot, mit Åsyn dækkes af Skændsel;
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
fremmed er jeg for mine Brødre en Udlænding for min Moders Sønner.
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
Thi Nidkærhed for dit Hus har fortæret mig, Spotten mod dig er faldet på mig:
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
jeg spæged min Sjæl med Faste, og det blev mig til Spot;
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
i Sæk har jeg klædt mig, jeg blev dem et Mundheld.
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
De, der sidder i Porten, taler om mig, ved Drikkelagene synger de om mig.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
Men jeg beder, HERRE, til dig i Nådens Tid, o Gud, i din store Miskundhed svare du mig!
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Frels mig med din trofaste Hjælp fra Dyndet, at jeg ikke skal synke; red mig fra dem, der hader mig, fra Vandenes Dyb,
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
lad Strømmen ikke gå over mig; lad Dybet ikke sluge mig eller Brønden lukke sig over mig.
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
Svar mig, HERRE, thi god er din Nåde, vend dig til mig efter din store Barmhjertighed;
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
dit Åsyn skjule du ej for din Tjener, thi jeg er i Våde, skynd dig og svar mig;
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
kom til min Sjæl og løs den, fri mig for mine Fjenders Skyld!
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
Du ved, hvorledes jeg smædes og bærer Skam og Skændsel; du har Rede på alle mine Fjender.
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
Spot har ulægeligt knust mit Hjerte; jeg bied forgæves på Medynk, på Trøstere uden at finde;
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
de gav mig Malurt at spise og slukked min Tørst med Eddike.
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
Lad Bordet foran dem blive en Snare, deres Takofre blive en Fælde;
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
lad Øjnene slukkes, så Synet svigter, lad Lænderne altid vakle!
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
Din Vrede udøse du over dem din glødende Harme nå dem;
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
deres Teltlejr blive et Øde, og ingen bo i deres Telte!
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
Thi de forfølger den, du slog, og øger Smerten for dem, du såred.
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Tilregn dem hver eneste Brøde lad dem ikke få Del i din Retfærd;
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
lad dem slettes af Livets Bog, ej optegnes blandt de retfærdige!
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
Men mig, som er arm og lidende, bjærge din Frelse, o Gud!
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
Jeg vil prise Guds Navn med Sang og ophøje ham med Tak;
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
det er mer for HERREN end Okser end Tyre med Horn og Klove!
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
Når de ydmyge ser det, glæder de sig; I, som søger Gud, eders Hjerte oplives!
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
Thi HERREN låner de fattige Øre, han agter ej fangne Venner ringe.
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Himmel og Jord skal prise ham, Havet og alt, hvad der rører sig der;
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
thi Gud vil frelse Zion og opbygge Judas Byer; der skal de bo og tage det i Eje;
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
hans Tjeneres Afkom skal arve det, de, der elsker hans Navn, skal bo deri.
