Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
Til Sangmesteren. Til Liljerne. Af David.
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
Frels mig Gud, thi Vandene naar mig til Sjælen,
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
jeg er sunket i bundløst Dynd, hvor der intet Fodfæste er, kommet i Vandenes Dyb, og Strømmen gaar over mig;
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
træt har jeg skreget mig, Struben brænder, mit Øje er mat af at bie paa min Gud;
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
flere end mit Hoveds Haar er de, der hader mig uden Grund, mange er de, som vil mig til Livs, uden Skel er mig fjendske; hvad jeg ikke har ranet, skal jeg dog erstatte!
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Gud, du kender min Daarskab, min Skyld er ej skjult for dig.
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Lad mig ej bringe Skam over dem, som bier paa dig, o Herre, Hærskarers HERRE, lad mig ej bringe Skændsel over dem, der søger dig, Israels Gud!
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
Thi for din Skyld bærer jeg Spot, mit Aasyn dækkes af Skændsel;
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
fremmed er jeg for mine Brødre, en Udlænding for min Moders Sønner.
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
Thi Nidkærhed for dit Hus har fortæret mig, Spotten mod dig er faldet paa mig;
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
jeg spæged min Sjæl med Faste, og det blev mig til Spot;
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
i Sæk har jeg klædt mig, jeg blev dem et Mundheld.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
De, der sidder i Porten, taler om mig, ved Drikkelagene synger de om mig.
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Men jeg beder, HERRE, til dig i Naadens Tid, o Gud, i din store Miskundhed svare du mig!
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Frels mig med din trofaste Hjælp fra Dyndet, at jeg ikke skal synke; red mig fra dem, der hader mig, fra Vandenes Dyb,
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
lad Strømmen ikke gaa over mig; lad Dybet ikke sluge mig eller Brønden lukke sig over mig.
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
Svar mig, HERRE, thi god er din Naade, vend dig til mig efter din store Barmhjertighed;
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
dit Aasyn skjule du ej for din Tjener, thi jeg er i Vaade, skynd dig og svar mig;
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
kom til min Sjæl og løs den, fri mig for mine Fjenders Skyld!
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
Du ved, hvorledes jeg smædes og bærer Skam og Skændsel; du har Rede paa alle mine Fjender.
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
Spot har ulægeligt knust mit Hjerte; jeg bied forgæves paa Medynk, paa Trøstere uden at finde;
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
de gav mig Malurt at spise og slukked min Tørst med Eddike.
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
Lad Bordet foran dem blive en Snare, deres Takofre blive en Fælde;
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
lad Øjnene slukkes, saa Synet svigter, lad Lænderne altid vakle!
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
Din Vrede udøse du over dem, din glødende Harme naa dem;
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
deres Teltlejr blive et Øde, og ingen bo i deres Telte!
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Thi de forfølger den, du slog, og øger Smerten for dem, du saared.
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
Tilregn dem hver eneste Brøde, lad dem ikke faa Del i din Retfærd;
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
lad dem slettes af Livets Bog, ej optegnes blandt de retfærdige!
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
Men mig, som er arm og lidende, bjærge din Frelse, o Gud!
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
Jeg vil prise Guds Navn med Sang og ophøje ham med Tak;
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
det er mer for HERREN end Okser, end Tyre med Horn og Klove!
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
Naar de ydmyge ser det, glæder de sig; I, som søger Gud, eders Hjerte oplives!
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Thi HERREN laaner de fattige Øre, han agter ej fangne Venner ringe.
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
Himmel og Jord skal prise ham, Havet og alt, hvad der rører sig der;
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
thi Gud vil frelse Zion og opbygge Judas Byer; der skal de bo og tage det i Eje; hans Tjeneres Afkom skal arve det, de, der elsker hans Navn, skal bo deri.
