Psalmien 69
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
Zborovođi. Po napjevu “Ljiljani”. Davidov. Spasi me, Bože: vode mi dođoše do grla!
2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
U duboko blato zapadoh i nemam kamo nogu staviti; u duboku tonem vodu, pokrivaju me valovi.
3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
Iznemogoh od vikanja, grlo mi je promuklo, oči mi klonuše Boga mog čekajuć'.
4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
Brojniji su od vlasi na glavi mojoj oni koji me mrze nizašto. Tvrđi su od kostiju mojih oni što mi se nepravedno protive: zar mogu vratiti što nisam oteo?
5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
Bože, ti znadeš bezumnost moju, moji ti grijesi nisu sakriti.
6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Nek' se ne postide zbog mene koji se u te uzdaju, Gospode, Jahve nad Vojskama! Neka se ne posrame zbog mene koji traže tebe, Bože Izraelov!
7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Jer zbog tebe podnesoh pogrdu, i stid mi pokri lice.
8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
Tuđinac postadoh braći i stranac djeci majke svoje.
9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
Jer me izjela revnost za Dom tvoj i poruge onih koji se rugaju tebi padoše na me.
10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
Dušu sam postom mučio, okrenulo mi se u ruglo.
11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
Uzeh kostrijet za haljinu, i postah im igračka.
12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
Koji sjede na vratima protiv mene govore, vinopije mi rugalice poju.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
No tebi se molim, Jahve, u vrijeme milosti, Bože; po velikoj dobroti svojoj ti me usliši po svojoj vjernoj pomoći!
14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
Izvuci me iz blata da ne potonem, od onih koji me mrze izbavi me - iz voda dubokih.
15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Nek' me ne pokriju valovi, nek' me ne proguta dubina, nek' bezdan ne zatvori usta nada mnom!
16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
Usliši me, Jahve, jer je dobrostiva milost tvoja, po velikom milosrđu pogledaj na me!
17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
Ne sakrivaj lica pred slugom svojim; jer sam u stisci, usliši me brzo!
18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
Približi se duši mojoj i spasi je; zbog dušmana mojih oslobodi me!
19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
Ti mi znadeš porugu, stid i sramotu, pred tvojim su očima svi koji me muče.
20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
Ruganje mi slomilo srce i klonuh; čekao sam da se tko sažali nada mnom, ali ga ne bi; i da me tko utješi, ali ga ne nađoh.
21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
U jelo mi žuči umiješaše, u mojoj me žeđi octom napojiše.
22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
Nek' im stol bude zamka, a žrtvene gozbe stupica!
23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
Nek' im potamne oči da ne vide, nek' im bokovi zasvagda oslabe!
24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
Izlij na njih ljutinu, žar tvoga gnjeva nek' ih zahvati!
25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
Njihova kuća nek' opusti, u njihovu šatoru nek' nitko ne stanuje!
26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
Jer su progonili koga ti pokara, bol povećaše onomu koga ti rani.
27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
Na njihovu krivnju krivnju još dodaj, ne opravdali se pred tobom!
28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
Nek' budu izbrisani iz knjige živih, među pravednike neka se ne broje!
29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
A ja sam jadnik i bolnik - nek' me štiti tvoja pomoć, o Bože!
30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
Božje ću ime hvaliti popijevkom, hvalit ću ga zahvalnicom.
31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
Bit će to milije Jahvi no bik žrtveni, milije nego junac s papcima i rozima.
32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
Gledajte, ubogi, i radujte se, nek' vam oživi srce, svima koji Boga tražite.
33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
Jer siromahe Jahve čuje, on ne prezire sužanja svojih.
34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
Neka ga hvale nebesa i zemlja, mora i sve što se u njima miče.
35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
Jer Bog će spasiti Sion - on će sagradit' gradove Judine - tu će oni stanovat', imati baštinu.
36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
Baštinit će ga potomci slugu njegovih; prebivat će u njemu oni što ljube ime Božje.
