Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Emite un alegre clamor a Dios, toda la tierra:
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
Haz una canción en honor de su nombre: dale alabanza y gloria.
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
Di a Dios: ¡Cuánto temerán tus obras! debido a tu gran poder, sus enemigos se ven obligados a ponerse bajo sus pies.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
Deja que toda la tierra te dé culto y te haga canciones; déjalos hacer canciones a tu nombre. (Selah)
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Ven y mira las obras de Dios: debe temerse en todo lo que hace a los hijos de los hombres.
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
El mar se convirtió en tierra seca; atravesaron el río a pie; allí tuvimos gozo en él.
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Él está gobernando en el poder para siempre; sus ojos están mirando a las naciones: que sus enemigos no tengan fuerzas contra él. (Selah)
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
Dan bendiciones a nuestro Dios, pueblos, la voz de su alabanza sea fuerte;
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
Porque él nos da vida, y no permitió que nuestros pies resbalen.
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Porque tú, oh Dios, nos has puesto a prueba: probándonos con fuego como la plata.
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
Nos dejas encarcelar; cadenas fueron puestas en nuestras piernas.
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
Dejas que los hombres pasen sobre nuestras cabezas; pasamos por el fuego y el agua; pero nos sacaste a abundancia.
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
Entraré en tu casa con holocaustos, pagaré mi deuda contigo,
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
Guardando la palabra que salió de mis labios, y la cual dijo mi boca, cuando estaba en problemas.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Te daré holocaustos de animales gordos, y humo de ovejas; Haré ofrendas de bueyes y cabras. (Selah)
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Vengan, escúchenme, todos ustedes hombres temerosos de Dios, para que les aclare lo que él ha hecho por mi alma.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
Mi voz subió a él, y fui levantado del inframundo.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Dije en mi corazón: Jehová no me escuchará:
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
Pero verdaderamente el oído de Dios ha sido abierto; él ha prestado atención a la voz de mi oración.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Alabado sea Dios que no me ha quitado su buena fe y su misericordia.
