Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Načelniku godbe, pesem in psalm. Ukajte Bogu, vsi zemljani.
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
Prepevajte slavo njegovega imena; slavo pridevajte hvali njegovi.
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
Govorite Bogu: Kako čestitljiv si v delih svojih: zavoljo obilosti moči tvoje se ti lažnjivo udajajo sovražniki tvoji.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
Vsi zemljani naj se ti klanjajo in ti prepevajo; prepevajo naj tvojemu imenu, presilno.
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Pridite in glejte dela Božja; čestitljiv je v dejanji proti sinovom človeškim.
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
Morje izpreminja v suho; reko so pregazile noge, tam smo radovali se v njem.
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Z močjo svojo gospoduje vekomaj; oči njegove gledajo narode: kateri so uporni, naj se ne povišujejo preveč pri sebi!
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
Blagoslavljajte Boga našega, ljudstva, in glas hvale njegove naj se razlega;
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
Kateri je dušo našo nazaj postavil v življenje, in ne pripusti, da omahnejo noge naše.
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Potem, ko si nas izkušal, Bog, raztopil si nas, kakor se topi srebro.
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
Peljal si nas v samo mrežo; dél si nam podprsnico okolo ledja.
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
Storil si, da je sédel človek na glavo našo, šli smo skozi ogenj in skozi vodo; slednjič si nas pripeljal do té sitosti.
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
Sè žgalnimi darovi pojdem v hišo tvojo in opravim svoje obljube,
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
Katere so izrekle odprte ustne moje, in govorila moja usta v stiski moji.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Žgalne darí tolstih ovnov bodem ti daroval s kadilom; pripravil vole s kozli, močno.
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Pridite, poslušajte, kateri koli se bojite Boga, da povem, kaj je storil duši moji.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
Njega sem klical sè svojimi usti, in povišan sem bil za govore svojega jezika.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Ako bi se bil v krivico obrnil sè srcem svojim, Gospod bi ne bil slišal.
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
Ali vendar slišal je Bog, ozrl se v prošnje moje glas.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Blagoslovljen Bog, kateri ni zavrgel prošnje moje in mi ni odtegnil milosti svoje.
