Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Til Sangmesteren. En Sang. En Salme. Bryd ud i Jubel for Gud, al Jorden,
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
lovsyng hans Navns Ære, syng ham en herlig Lovsang,
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
sig til Gud: »Hvor forfærdelige er dine Gerninger! For din vældige Styrkes Skyld logrer Fjenderne for dig,
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
al Jorden tilbeder dig, de lovsynger dig, lovsynger dit Navn.« (Sela)
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Kom hid og se, hvad Gud har gjort, i sit Virke en Rædsel for Menneskenes Børn.
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
Han forvandlede Hav til Land, de vandred til Fods over Strømmen; lad os fryde os højlig i ham.
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Han hersker med Vælde for evigt, paa Folkene vogter hans Øjne, ej kan genstridige gøre sig store. (Sela)
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
I Folkeslag, lov vor Gud, lad lyde hans Lovsangs Toner,
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
han, som har holdt vor Sjæl i Live og ej lod vor Fod glide ud!
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Thi du ransaged os, o Gud, rensede os, som man renser Sølv;
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
i Fængsel bragte du os, lagde Tynge paa vore Lænder,
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
lod Mennesker skride hen over vort Hoved, vi kom gennem Ild og Vand; men du førte os ud og bragte os Lindring!
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
Med Brændofre vil jeg gaa ind i dit Hus og indfri dig mine Løfter,
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
dem, mine Læber fremførte, min Mund udtalte i Nøden.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Jeg bringer dig Ofre af Fedekvæg sammen med Vædres Offerduft, jeg ofrer Okser tillige med Bukke. (Sela)
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Kom og hør og lad mig fortælle jer alle, som frygter Gud, hvad han har gjort for min Sjæl!
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
Jeg raabte til ham med min Mund og priste ham med min Tunge.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Havde jeg tænkt paa ondt i mit Hjerte, da havde Herren ej hørt;
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
visselig, Gud har hørt, han lytted til min bedende Røst.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Lovet være Gud, som ikke har afvist min Bøn eller taget sin Miskundhed fra mig!
