Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Til Sangmesteren; en Psalmesang. Raaber med Glæde for Gud al Jorden!
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
Synger Psalmer til hans Navns Ære; giver ham Ære til hans Pris.
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
Siger til Gud: Hvor forfærdelige ere dine Gerninger! for din store Magts Skyld skulle dine Fjender smigre for dig.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
Al Jorden skal tilbede dig og lovsynge dig; de skulle lovsynge dit Navn. (Sela)
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Gaar hen og ser Guds Værk; han er forfærdelig i Gerning imod Menneskens Børn.
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
Han omvendte Havet til det tørre, de gik til Fods over Floden; der glædede vi os i ham.
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Han hersker med sin Magt evindelig, hans Øjne vare paa Hedningerne; de genstridige ophøje sig ikke. (Sela)
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
I Folkefærd! lover vor Gud og lader Røsten høres til hans Pris!
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
Han holder vor Sjæl i Live og lader ikke vor Fod snuble.
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Thi du har prøvet os, o Gud! du har lutret os, ligesom Sølv bliver lutret.
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
Du har ført os i Garnet, du lagde et Tryk paa vore Lænder.
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
Du lod Mennesker fare over vort Hoved; vi ere komne i Ild og i Vand, men du udførte os til at vederkvæges.
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
Jeg vil gaa ind i dit Hus med Brændofre, jeg vil betale dig mine Løfter,
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
dem, som mine Læber oplode sig med, og min Mund talte, da jeg var i Angest.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Jeg vil ofre dig Brændoffer af fedt Kvæg og Duften af Vædre; jeg vil tillave Øksne og Bukke. (Sela)
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Kommer hid, hører til, alle 1, som frygte Gud, saa vil jeg fortælle, hvad han har gjort ved min Sjæl.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
Til ham raabte jeg med min Mund, og hans Pris kom paa min Tunge.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Dersom jeg havde set Uret i mit Hjerte, da vilde Herren ikke have hørt mig.
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
Dog har Gud hørt; han gav Agt paa min Bøns Røst.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Lovet være Gud, som ikke forskød min Bøn eller vendte sin Miskundhed fra mig!
