Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Zborovođi. Pjesma. Psalam.
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
Kliči Bogu, zemljo sva, opjevaj slavu imena njegova, podaj mu hvalu dostojnu.
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
Recite Bogu: “Kako su potresna djela tvoja! Zbog velike sile tvoje dušmani ti laskaju.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
Sva zemlja nek' ti se klanja i nek' ti pjeva, neka pjeva tvom imenu!”
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Dođite i gledajte djela Božja: čuda učini među sinovima ljudskim.
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
On pretvori more u zemlju suhu te rijeku pregaziše. Stog' se njemu radujmo!
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Dovijeka vlada jakošću svojom, oči mu paze na narode da se ne izdignu ljudi buntovni.
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
Blagoslivljajte, narodi, Boga našega, razglašujte hvalu njegovu!
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
Našoj je duši darovao život i ne dade da nam posrne noga.
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Iskušavao si nas teško, Bože, iskušavao ognjem kao srebro.
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
Pustio si da u zamku padnemo, stisnuo lancima bokove naše.
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
Pustio si da nam zajašu za vrat: prošli smo kroz oganj i vodu, onda si pustio da odahnemo.
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
S paljenicama ću u Dom tvoj ući, zavjete ispuniti pred tobom
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
što ih obećaše usne moje, što ih usta moja u tjeskobi obrekoše.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Prinijet ću ti paljenice s kadom ovnova, žrtvovati volove i jarad.
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Dođite, počujte, koji se Boga bojite, pripovjedit ću što učini duši mojoj!
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
Na svoja sam usta njega zvao, jezikom ga hvalio.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Da sam u srcu na zlo mislio, ne bi uslišio Gospod.
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
No Bog me uslišio: obazro se na glas molitve moje.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Blagoslovljen Bog koji mi molitvu ne odbi, naklonosti ne odvrati od mene!
