Psalmien 64

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

Auf den Siegesspender, ein Lied, von David. Erhör, mein Rufen, Gott! Ich klage. Mein Leben wahre vor des Feindes Schrecken!

2 Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

Verbirg mich vor der Bösen Rotte, vor dem Gelärm der Missetäter,

3 jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

die ihre Zungen gleich dem Dolche schärfen, ein giftig Wort zum Pfeile machen,

4 salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

um aus Verstecken auf die Wehrlosen zu schießen, sie unvermutet zu erschießen, ohne Scheu!

5 He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

Sie machen für sich Schlimmes aus; sie rühmen sich des Schlingenlegens. "Wer wird sie sehen?" sagen sie.

6 He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

Sie sinnen auf Verbrechen. "Wir denken sie nach allen Seiten aus", so denken sie bei sich im tiefsten Herzensgrunde.

7 Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

Mit Pfeilen treff' sie Gott! Ganz unvermutet sollen ihnen Wunden werden!

8 He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

Sie sollen ihnen ihre Zunge lähmen! Ein jeder schaudere, der dies an ihnen sieht!

9 Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

Dann fürchten sich die andern Menschen alleund künden es als Gottes Tatund rechnen als sein Werk es an.

10 Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

Der Fromme freue sich alsdann des Herrnund baue fest auf ihn, und alle frommen Herzen triumphieren!