Psalmien 64

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

Dem Sangmeister. Ein Psalm Davids.

2 Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

Hör, Elohim, mein klagendes Rufen, / Vor dem schrecklichen Feinde bewahre mein Leben!

3 jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

Schütze mich vor der Frevler Rotte, / Vor dem lärmenden Haufen der Übeltäter!

4 salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

Sie schärfen ihre Zunge wie Schwerter, / Spannen als Pfeile verwundende Reden.

5 He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

Sie schießen heimlich den Frommen, / Treffen ihn plötzlich ohne Scheu.

6 He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

Sie nehmen sich fest das Böse vor; / Sie beschließen, Schlingen zu legen, / Und fragen: "Wer wird sie sehn?"

7 Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

Sie erdenken Frevel: "Wir haben's vollendet, der Plan ist ersonnen!" / Eines jeden Herz ist ein Abgrund.

8 He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

Aber da trifft sie Gott mit dem Pfeil: / Plötzlich sind ihre Wunden da!

9 Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

Ihre eigne Zunge bringt sie zu Fall. / Die auf sie sehen, schütteln den Kopf.

10 Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

Da fürchten sich alle, / Verkünden das Tun Elohims / Und betrachten sein Werk. Der Gerechte freut sich in Jahwe und fliehet zu ihm. / Sein rühmen sich alle redlichen Herzen.