Psalmien 64

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

Til Sangmesteren. En Salme af David.

2 Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

Hør, o Gud, min Røst, naar jeg klager, skærm mit Liv mod den rædsomme Fjende;

3 jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

skjul mig for Ugerningsmændenes Raad, for Udaadsmændenes travle Hob,

4 salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

der hvæsser Tungen som Sværd, lægger giftige Ord paa Buen

5 He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

for i Løn at ramme den skyldfri, ramme ham brat og uset.

6 He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

Ihærdigt lægger de onde Raad, skryder af, at de lægger Snarer, siger: »Hvem skulde se os?«

7 Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

De udtænker onde Gerninger, fuldfører en gennemtænkt Tanke — og Menneskets Indre og Hjerte er dybt.

8 He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

Da rammer Gud dem med en Pil, af Slaget rammes de brat;

9 Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

han styrter dem for deres Tunges Skyld. Enhver, som ser dem, ryster paa Hovedet;

10 Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

alle Mennesker frygter, forkynder, hvad Gud har gjort, og fatter hans Hænders Gerning; de retfærdige glædes i HERREN og lider paa ham, de oprigtige af Hjertet jubler til Hobe!