Psalmien 63

1 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

Zsoltár Dávidtól. Midőn Jehúda pusztájában volt. Isten, én Istenem vagy, kereslek; szomjuhozik reád lelkem, eped utánad testem, száraz és bágyadt földön, víz nélkül.

2 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

Így szemléltelek a szentélyben, látván erődet és dicsőségedet.

3 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

Mert jobb a szereteted az életnél; ajkaim dicsérnek téged.

4 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

Így áldalak életemben, nevedben emelem föl kezeimet.

5 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

Mintegy zsírral és zsiradékkal lakik jól a lelkem, és ujjongó ajkakkal dicsér szájam.

6 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

Ha reád emlékezem ágyamon, őrszakonként elmélkedem rólad.

7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

Mert segítség voltál nekem, és szárnyaid árnyekában ujjongok.

8 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

Ragaszkodott hozzád a lelkem, engem tartott a te jobbod.

9 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

Azok pedig veszedelemre keresik lelkemet, majd bejutnak a föld mélységeibe.

10 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

A kard hatalmába hányják, rókák osztályrésze lesznek.

11 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

A király pedig örvendezni fog Istenben; dicsekszik mindaz, ki esküszik rá, mert bezárul a hazugságot beszélők szája.