Psalmien 63

1 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

(En salme af David, da han var i Judas ørken.) Gud, du er min Gud, dig søger jeg, efter dig tørster min Sjæl, efter dig længes mit Kød i et tørt, vansmægtende, vandløst Land

2 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

(således var det, jeg så dig i Helligdommen) for at skue din Vælde og Ære;

3 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

thi din Nåde er bedre end Liv, mine Læber skal synge din Pris.

4 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

Da vil jeg love dig hele mit Liv, opløfte Hænderne i dit Navn,

5 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

Som med fede Retter mættes min Sjæl, med jublende Læber priser min Mund dig,

6 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

når jeg kommer dig i Hu på mit Leje, i Nattevagterne tænker på dig;

7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

thi du er blevet min Hjælp, og jeg jubler i dine Vingers Skygge.

8 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

Dig klynger min Sjæl sig til, din højre holder mig fast.

9 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

Forgæves står de mig efter livet, i Jordens Dyb skal de synke,

10 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

gives i Sværdets Vold og vorde Sjakalers Bytte.

11 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

Men Kongen glædes i Gud; enhver, der sværger ved ham, skal juble, thi Løgnernes Mund skal lukkes.